keskiviikko 21.11.2018 | 07:53
UUTINEN | KP24

Mikko Luoman kolumni: Millainen on ääliömäinen johtaja?

To 19.4.2018 klo 08:30

Aluksi täsmennys. Eivät kaikki johtajat ole ääliöitä. Loppujen lopuksi hyvin pieni osa on. Ääliöitä, moukkia, öykkäreitä, häiriköitä – lähellä liikkuvia sanoja on useita, mutta jotenkin tuntuu, että juuri yksi oikea sana jää puuttumaan. Sellainen sana, joka kuvaa johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, joka saa aikaan paljon pahaa lähellään toimiville ihmisille.

Toisin kuin viime aikojen uutisoinnista voisi ymmärtää, näitä ongelmajohtajia on ollut aina. Ehkä aiemmin jopa enemmän kuin nykyään, tilastoa kun ei näistä tapauksista pidä kukaan. Samoin heitä (vai pitäisikö sanoa niitä) on kaikilla toimialoilla, julkisella ja yksityisellä sektorilla ja eri kokoluokan työpaikoilla. Ei tökeryys ole vain taidealojen tai valtioiden johtajien yksinoikeus.

Sanan puuttuminen epäkurantilta johtajalta voi johtua siitä, että huonoa johtamista ei juurikaan ole tutkittu. Hyvälle johtamiselle sen sijaan on tarjolla monia luonnehdintoja. Voidaan puhua tulosjohtamisesta, muutosjohtamisesta tai tavoitejohtamisesta sekä näitä harjoittavista tulos-, muutos- tai tavoitejohtajista.

Huono johtaminen ei ole aikaansaamatonta johtamista, usein päinvastoin. Huonon johtajan keinot tuotostensa aikaansaamiseksi vain ovat paheksuttavia, moraalittomia tai jopa laittomia.

On helppoa kuitata ongelmajohtajan toiminta luokittelemalla hänet mieleltään häiriintyneeksi tai narsistiksi. Tällaiset kansanmiesten ja -naisten antamat diagnoosit ovat kuitenkin kovin pinnallisia, eivätkä millään tavalla paranna tarkastelun kohteen toimintaa, paremminkin oikeuttavat sen.

Tutkija löytää johtajan kieroon kasvamiselle ainakin yhden mahdollisen selityskulun.

Lähtökohtana on henkilö, jolla on perustellut edellytykset vaativan johtajatehtävänsä hoitamiseen. Hänellä on sopiva koulutus, riittävät näytöt aiemmista tehtävistään ja yleensä myös vähintään kohtuullinen esiintymiskyky.

Uudessa johtajatehtävässään henkilö törmää niin sanottuihin ääritilanteisiin. Nämä ovat johtajalle itselleen uusia asetelmia, joihin hänen aiemmat kokemuksensa eivät anna valmiita ratkaisuja. Johtajan kasvu hyväksi tai huonoksi tapahtuu juuri ääritilanteiden kautta. Ääritilanteessa johtaja voi päätyä ratkaisuun, jonka tietää sopimattomaksi, mutta jonka uskoo tarjoavan sillä kertaa mahdollisen ulospääsyn. Epäsopiva ratkaisu voi tarkoittaa oleellisen tiedon pimittämistä, oikean tiedon värittämistä, vaikuttamista ohi virallisen johtamisjärjestelmän, vaikutuspiirissä olevien ihmisten toiminnan rajoittamista tai pakottamista ja niin edelleen.

Ääritilanteen kertaluonteinen hoituminen johtajan eduksi johtaa ratkaisun hyväksymiseen. Kun vastaava tilanne toistuu, se ei ole enää ääritilanne, vaan normaalia elämää. Johtajan sopimattomaksi tietämä ratkaisu muuttuu toimintamalliksi. Pahimmillaan johtajan lähipiirikin alkaa hyväksyä toiminnan – tai sen osan johtajan toiminnasta, jonka se näkee ja johon se kytkeytyy mukaan. Ylemmät tahot sallivat johtajan toiminnan aikaansaannoksien takia ja alaiset oman asemansa menettämisen pelossa. Ne, jotka pystyvät, vaihtavat työpaikkaa.

Näin syntyy törkimysjohtaja. Sellainen, jonka paljastuminen aiheuttaa julkisen kohun, paheksunnan ja lynkkausmielialan. Mikään näistä ei kuitenkaan korjaa tapahtunutta tai muuta johtajan toimintaa.

Kirjoittaja työskentelee tutkimusjohtajana

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.

#
Lounastori
Lounaspaikat tänään

Fingerpori