UUTINEN | KP24

Kokkolan kuuma joulukuu 1917 - tehtailija Juho Piiraisen murha jäi ikuiseksi arvoitukseksi

Ma 11.12.2017 klo 07:14
Suomen historian kuumimpaan ajanjaksoon lukeutuu joulukuu vuonna 1917. Nyt tuosta vähän tunnetusta ajanjaksosta on julkaistu tutkimus. Toimittaja ja tietokirjailija Janne Könösen kirja Punaisen leijonan maa - Suomen hullu joulukuu 1917 kuvaa kuuman kuun tapahtumia eri puolilla maata.

Kokkolassa murhattiin 22. joulukuuta 1917 tehtaanomistaja Juho Piirainen raatihuoneen nurkalla. Piiraisen murha jäi virallisesti selvittämättä.

Kokkolassa valmistauduttiin marras-joulukuussa 1917 monien muiden kaupunkien tavoin tulevaan hamstraamalla ja varastoimalla aseita.

Punaisten kaarti sai aseita venäläiseltä sotaväeltä. Kaupungissa arveltiin olleen loppuvuodesta 1917 noin 700 venäläistä sotilasta.

Suojeluskunnat taas hankkivat aseita Saksasta lähteneeltä aselaiva Equityltä. Kokkolaan aseet purettiin ja piilotettiin laivasta Öjassa.

Tilanne Kokkolassa oli jännittynyt jo marraskuussa. Kaupungissa oli kaksi rintamaa; suojeluskunnat vastaan venäläiset ja punaiset. Joulun lähestyessä yhteentörmäys näytti yhä väistämättömältä. Ryhmittymien taustalla olivat toisaalta rikkaat kauppiasporvarit ja ympäröivän maaseudun viljelijät sekä toisaalta varsinkin Ykspihlajaa asuttaneet köyhät työläiset.

Marraskuun suurlakon aikana kaupungin kaduilla mukiloitiin ohikulkijoita. Työväen kaarti teki ratsioita porvarien koteihin. Poliisivaltuudet siirtyivät katupartioina toimineille punakaartin työväenmiliiseille.

22. joulukuuta Mannerheimin aukiolla oli määrä järjestää isot markkinat. Valkoiset järjestivät markkinoille punaista miliisiä vastaan suunnatun protestikokouksen. Taustana oli se, että punakaarti oli pari päivää aiemmin jättänyt kaupunginvaltuustolle vaatimuksen lakkauttaa virallisesti entinen poliisilaitos ja myöntää määrärahat punamiliisille kaupungin kassasta.

Porvaristo ei vaatimusta hyväksynyt. Työväki julisti miliisin lakkoon. Miliisien lakkoillessa venäläiset sotamiehet ottivat valtatyhjiön käsiinsä. Pahoinpitelyjä tapahtui eri puolilla kaupunkia.

Vasemmistolehdet syyttivät porvariston johtomiehiä eli konsuli Rodénia, rakennusmestari Åkermania, kelloseppiä Silén ja Salo sekä rehtori Sandelinia kiihottamisesta miliisejä kohtaan.

Tilanteen kärjistymistä kuvaavat seuraavat Janne Könösen sitaatit:

”Kaupunkiin on kerääntynyt etupäässä maaseurakunnan huligaaneja ja Kälviän suomettarelaisia nuoria wintsesterin omistajia”. Suojeluskunta puolestaan levitti tarinaa punaisten laatimasta paperista, johon ”oli koottu lista porvareista, jotka eivät joulu näe”.

Vasemmistolainen Vapaa Sana kuvasi tilannetta: ”Kiihottajat nousivat kaupungintalon rappusille ja alkoivat vuoron perään haukkumaan sosialisteja, tuomitsemaan osan vangituiksi ja murhattaviksi. Kokoukseensa hankkivat herrat lahtarikaartilaiset useita huomatuimpia sos.dem. henkilöitä paikalle, joita rahjustettiin yleisön nähtäville kaupungintalon portaille, kysyen mitä näille roistoille tehdään, johon huudettiin, tapetaan ja linnaan, alas sosialistit, murhatkaa miliisiroistot, poliisit tilalle”.

Porvariston todistuksen mukana toritapahtumat sujuivat päinvastoin sopuisasti ja maltillisesti. Raatihuoneen portailla puhui myös Kokkolan moottoritehtaan johtaja Juho Piirainen arvostellen punamiliisiä.

Tilanne ryöstäytyi yleiseksi käsirysyksi eikä tilannetta rauhoittanut venäläisen ratsuväenosaston ilmaantuminen paikalle. Osasto kuitenkin lakkautti markkinat. Kaupunkiin myös julistettiin ulkonaliikkumiskielto.

Tehtailija Juho Piirainen oli iltakymmeneltä palaamassa ystäväperheensä luota tarkoituksenaan oikaista Mannerheimin aukion poikki kotiinsa. Yhteen lyhtypylväistä oli kiinnitety venläläissotilaiden tiedonanto, jota Piirainen kumartui lukemaan.

Laukaus kajahti ja Piirainen lyyhistyi maahan. Lähistöllä olleet sotilaat havahtuivat ja juoksivat paikalle. Piirainen kannettiin raatihuonetta vastapäätä olevaan Libeckin sairaalaan (nykyinen Handelsbankenin talo). Hän kuoli muutaman minuutin kuluttua sairaalassa.

Juho Piiraisen murhasta liikkui tarinoita ja lehtijuttuja. Punaisten yhden teorian mukaan porvarit lavastivat Piiraisen murhan. Murhasta syytettiin toisaalta myös punaisia sekä venäläisiä sotilaita.

Vuonna 1917 ei ollut puolueetonta eikä objektiivistä lehdistöä. Niinpä sen aikaiset lehdet Vapaa Sana, Kokkola ja Keskipohjanmaa uutisoivat Piiraisen murhaa sen mukaan, mikä parhaiten soveltui lehden poliittiseen kantaan. Murha ja murhaaja jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Juho Piirainen oli muuttanut Kokkolaan Oulusta, jossa hänet tunnettiin aktivistina ja vastarintamiehenä jo vuoden 1905 tapahtumissa. Piirainen oli siten Kokkolassakin merkitty mies, mikä lopulta koitui hänen kohtalokseen. Piiraisen tiedettiin olleen yhtenä keskeisenä aktiivistina marraskuussa Equityn aselähetysten järjestelyssä yhdessä Astley Rodénin ja Gunnar Staudingerin kanssa.

Tapahtumien vyöryessä eteenpäin Juho Piiraisen murha unohtui. Kevään 1918 koittaessa ruumiita löytyi kaupungista myös lisää.

Yleisen mielipiteen mukaan Piiraisen murhasi joku tai jotkut työväenjärjestön jyrkimmät jäsenet. Tälle kannalle on taipunut muun muassa Pohjanmaan työväenliikkeen historiaa tutkinut Olavi Hurri. Vuonna 1991 ilmestyneessä teoksessaan Hurri nimesi Piiraisen tappajat punaisiksi, mutta muistutti sen jääneen ainoaksi punaisten veriteoksi Vaasan läänissä.

Lähde: Janne Könönen, Punaisen leijonan maa – Suomen hullu joulukuu 1917. Helsinki 2017.

#
Fingerpori