UUTINEN | KP24

Elton Johnin upea työläismusikaali Billy Elliot

To 9.10.2014 klo 06:00
Billy Elliot the Musical. Ohjaus Stephen Daldry samannimisen elokuvan pohjalta. Musiikki Elton John. Käsikirjoitus ja sanat Lee Hall. Koreografia Peter Darling. Pääosassa Elliott Hanna (Billy Elliot). 190 min. Working Title 2014. Taltiointi Victoria Palacesta, Lontoosta 28.9. City Red One. * * * * * Hannu Björkbacka Ohjaaja Stephen Daldry ja käsikirjoittaja Lee Hall siirsivät menestyselokuvansa onnistuneesti Lontoon näyttämölle Elton Johnin sävelin. Billy Elliot on täysiverinen työläismusikaali 80-luvun Englannissa luokkasodaksi äityvästä kaivoslakosta. Silloinen pääministeri Margaret Thatcher saa Elton Johnin ja Lee Hallin lauluissa erityisesti kuulla kunniansa. Rautarouva Thatcherin kuoltua huhtikuussa 2013, teatteri antoi katsojien päättää, pitäisikö Maggie-laulu siivota siltä illalta pois. Yleisö äänesti, että Merry Christmas Maggie Thatcher lauletaan niin kuin se kuuluu: "Hauskaa joulua, Maggie Thatcher! Me juhlimme tänään, koska olemme taas päivän lähempänä kuolemaasi." Britit eivät kuvia kumartele. Billystä piti tulla nyrkkeilijä, mutta Cassius Clayssä poikaa kiehtoivat vain tanssivat jalat. Isän ja isonveljen tanssikammo kumpuaa syvältä ja kärjistyy, koska balettitunnit vaikuttavat lakkotaistelun rinnalla turhanpäiväisiltä. Yksilön unelmat uhkaavat murskautua mellakkapoliisin ja ammattiyhdistyksen isoihin jalkoihin. Elton Johnin ansiot levyttäjänä tiedetään. Vaan toimisiko lavaesitys ilman T. Rexin legendaarisen Electric Warrior -albumin raitoja? Tanssin, kun olin kahdentoista, tanssin itseni kohdusta, tanssin itseni hautaan, kehräsi Marc Bolanin kosminen tanssija elokuvassa. Ja voiko kukaan korvata nuorta Jamie Belliä pääroolissa? Ennakkoluulot joutivat romukoppaan. Billy ja Elliott Kuten tanssinopettaja (Ruthie Henshall) vain hiukan sarkastisesti sekalaiselle baletin alkeisryhmälleen toteaa: taide tekee ihmisen vapaaksi. Se on vapauttanut musikaalin yhdeksänvuotisen kierron aikana Billy-poikasen toisensa jälkeen. Nimenkin puolesta paikkansa täyttävä Elliott Hanna, 11 vee, hoiti vaativimmaksi lapsirooliksi kutsutun, tanssivan, laulavan ja näyttelevän sankariosan kuin mies. Hän sai lopussa tukea parilta kymmeneltä muulta Billyltä, jotka maailmalle taltioidun juhlaesityksen päätteeksi kipusivat näyttämölle. Elton John viittaa T. Rexiin kappaleiden nimissä Born to Boogie ja Electricity. Jälkimmäinen kuvaa Billyn tunteita tämän kadotessa tanssin pyörteisiin. Poika tuntee lentävänsä. Elliott Hannan esitys oli sekin sähköinen. Roolissa myös alun epävarmuus, kykyjen kehittyminen ja huippusuoritukseen kypsyminen saivat näkyä. Lähikuvissa hikoilivat muutkin, vaikka heidän osansa eivät yhtä suuria olleetkaan. Deka Walmsley valloitti karskina kaivostyöläisisänä, jonka vastahakoinen asenne tanssiin muuttuu matkan varrella. Lakkolaisen karaoke Deep Into The Ground on musikaalin kohokohtia. Äidin haamu Erityisesti Billyn kohtaukset elämänsä naisten, opettajan ja isoäidin kanssa jäivät mieleen. Elton Johnin musiikki ja Lee Hallin sanat tukevat tarinankerrontaa ja pienen yhteisön kollektiivista henkeä. Yksittäisistä lauluista monikaan ei noussut muistettavaksi. Mutta kuolleen äidin (Claudia Bradley) kirjelaulu Letter sai kyyneleet silmiin: "Olen menettänyt kasvusi, itkusi ja naurusi… mutta tiedä, Billy, että olen aina ylpeä siitä, kun sain tuntea sinut." Ihmistä ei ole tarkoitettu viettämään elämäänsä niin kuin sitten haudassa, kuului Shine-laulun sanoma. Musikaalin koko kaarti eli sen todeksi yli kolmituntisessa spektaakkelissa, joka tavoitti lähikuviin myös intiimit sävyt. Lontoon esitys tarttui suoraan tanssivia poikia kohtaan osoitettuihin ennakkoluuloihin. Tanssihan on, jos ei nyt homojen hommaa, ainakin epäilyttävän naismaista nailonsukkahyppelyä? Peter Darling on kuitenkin tehnyt Billy Elliotiin koreografian, jossa on laaja tanssin kaari ja johon sisältyvät inhimilliset tunnot unelmoivasta sulokkuudesta aggressioiden purkautumiseen. Pähkinänsärkijä Perinteinen Joutsenlampi huipentui akrobaattiseksi Billyn viuhuessa yläilmoissa vaijerien varassa. Perheen ymmärtämättömyyttä poika pakeni Angry Dancen angstiseen tanssinumeroon. Billy kylvi raivonsa liikkeisiin, jotka muistuttavat Michael Jacksonista myös esityspaikan, pojan yläkerran huoneen kierreportaikon lavastusratkaisuissa. Musikaalin huipennuksena Elliott Hannan soolotanssi yltyi loputtomaan sarjaan poikamaisia kuperkeikkoja ja uhkarohkeita voltteja. Billy Elliotissa oletukset syydetään tehosekoittimeen. Naisten vaatteisiin mielellään pukeutuva feminiininen Michael (Zach Atkinson) iskee balettipiirien kestovitsin, kun haara-asento menee ns. munilleen: "Ei ihme, että ne puhuvat Pähkinänsärkijästä (Nutcracker)". Maskuliininen Billy vuorostaan erehtyy Kuninkaallisen balettikoulun pääsykirjeen puhuttelumuodosta: "Billy Elliot is queer". Billy Elliot on homo? Jolloin isä korjaa nopeasti "Esquire!" Nuori herra. Lupaan karistaa tavanomaisen stoalaisen tyyneyteni ja kirkua suoraa huutoa, kun seuraavan kerran tanssiesityksessä mies pukeutuu baletin tutuun tai muuhun hameeseen. Tai edes puolihameeseen: sellaiseen, jossa toisessa jalassa on puvunhousut ja toisessa hame. Billy Elliotissa kulunutta miestanssin kliseetä käytettiin silti aseista riisuvasti. Hame irtosi määrittelemästä sukupuolirooleja siinä vaiheessa, kun karskit kaivostyöläisetkin pukivat tutun haalarinsa päälle tutun. Expressing Yourself, itseilmaisu, selitti Elton Johnin laulu, ei ole "mikään kannanotto, ei omituista poseeraamista, vaan idea, joka sillä hetkellä tuntuu hyvältä." Kaivosyhteisö tanssii Kertomuksen tummimmat sävyt ovat jääneet elokuvaversioon. Musiikki, laulu, tanssi ja teatterilavastus pehmentävät Billyn tarinan jo lähtökohtaisesti toiveunten täyttymykseksi. Kaivosyhteisön työläismiljöö pitää silti musikaalin jalat maassa, samoin näyttelijöiden paksu Pohjois-Englannin murre. Syyskuun lopulta Victoria Palacesta taltioidusta esityksestä ei teatterikierrokseen mennessä ollut näköjään ehditty tehdä tekstitystä. Pietarsaaressa Billy Elliotiin ei yleisöä riittänyt ihan kuin Lontoossa. Old Vic -teatterissa ikä- ja sukupuolijakautuma näytti tasaiselta, Kino Cityssä parista kymmenestä katsojasta enin oli naisia ja tyttöjä. Ainakin keskeinen musikaalin kohderyhmä - pojat - olivat jääneet kotiin pelien ääreen, tai harrastamaan ihan muita urheilulajeja kuin tanssia. Ehkä juuri niitä Billyn isän suosimia: jalkapalloa, nyrkkeilyä, painia. Ihannetilanteessa musikaalin esitys ei olisi jäänyt yhteen kertaan eikä vain kahteenkymmeneen paikkakuntaan. Silloin koululaiset olisivat voineet käydä katsomassa Billy Elliotin. Tekstittämättömänä se kävisi kaiken muun ilon ja opin ohella myös kielikylvystä. Mutta koulujen määrärahoja lienee karsittu nyt, kun opettajiakin lomautetaan Suomessa, jossa vallitsee yhden oikean talouspolitiikan pulinat pois -meininki. Ihan vähän niin kuin Maggien vanhassa Britanniassa.
Fingerpori