UUTINEN | KP24

Performance viimein dvd-levynä

To 24.5.2007 klo 19:03
Hannu Björkbacka

Notting Hill 11.17. Ohjaus Donald Cammell ja Nicolas Roeg. Käsikirjoitus Donald Cammell. Kuvaus Nicolas Roeg. Musiikki Jack Nitzsche, Randy Newman, Buffy Sainte-Marie. K-15. 101 min. Lisämateriaalina traileri ja kaksi lyhytdokumenttia. Warner Bros., 2007. Myöhemmän englantilaisen elokuvan ehdoton huipentuma, Donald Cammellin (1934-1996) ja Nicolas Roegin (1928-) yhdessä ohjaama Performance vuodelta 1970 on vasta nyt ilmestynyt ensi kertaa dvd-levynä meillä ja maailmalla. Harmi kyllä Warner käyttää yhä elokuvalevityksen aikaista nimeä Notting Hill 11.17. Tosin dvd:n kannessa lukee virheellisesti ”Nottinghill”. Olen nähnyt elokuvan 1970-luvulla Lontoossa ja muutaman kerran myöhemminkin, mutta minulle ei ole selvinnyt, mistä ”suomennos” juontuu. Nyt syntyy tahattoman koominen Agatha Christie -mielikuva juna-aikatauluineen. Kerrankin kääntäminen oli turhaa, sillä kuluneiden vuosikymmenien aikana erilaiset ”performanssit” ovat tulleet suomalaisillekin tutuiksi. Elokuvan tarinan ”esiintyjä” on Lontoon mafian käsikassara Chas (James Fox), joka artistin ylpeydellä kovistelee kaikkia, jotka eivät miellytä hänen työnantajaansa Harry Flowersia (Johnny Shannon). Chasin performanssien – hän valelee vastahakoisen juristin Rolls Roycen syövyttävällä hapolla ja parturoi kuskin mulipääksi – lisäksi elokuvassa on toinenkin esiintyjähuippu, erakoitunut rocktähti Turner, jota ”esittää” Mick Jagger. Se, että elokuvan esittäminenkin on yhdenlainen performanssi, ei varmasti ole nokkelannerokkailta ohjaajilta jäänyt huomaamatta. Kuumapäinen Chas tekee virheen ja joutuu painumaan maan alle. Gangsteri löytää turvan Notting Hillissä asuvan Turnerin vuokralaisena – vai löytääkö? Nyrkkiraudankova Chas kohtaa Turnerissa vertaisensa. Machoiluun takertuva ja Turneria naismaisena ”pitkätukkana” pitävä Chas huomaa boheemirokkarin kiertäneen hänet sormensa ympärille. Turnerin ja gangsteripomo Flowersin väliltä löytyy yhtymäkohtia: Chas on molempien marionetti. Turner on Chasin vastakohta, mutta samalla peilikuva, mahdollinen minä. Filmissä toistuu usein sana fuusio, joka voi koskea myös Chasin ja Turnerin yhdentymistä. Jorge Luis Borgesin (1899-1986) teoksia luetaan ääneen ja kirjailijan kuvia näkyy seinillä. Sokea argentiinalaiskirjailija on kuulu identiteettiä tutkailevista labyrinttimäisistä teoksistaan. Borges innoitti käsikirjoittaja Cammellia tekemään Performancesta oman ”haarautuvien polkujen puutarhansa”. Elokuvassa puhutaan välillä kameralle ja katsotaan siihen. Jos performanssiajatusta vie pitemmälle, Turner tarkoittaa kääntäjää, liikkeelle panijaa. Ranskan ”tourneur” merkitsee myös filmin kuvaamista ja jopa ohjaajaa. Performance on siis metaelokuva kuvatessaan filmin tekemistä. Ohjaaja on Chasin peitehahmon tavoin jonglööri, jonka tehtävä on pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa. Kuvailtuna elokuva vaikuttaa mukafilosofiselta napaan tuijottelulta ja sen happo-hippi-psykedelia elähtäneeltä hörhöilyltä. Performance on silti yksi tärkeimpiä brittielokuvia, ohittamaton esimerkki kuvauksen, värien, leikkausrytmin, dialogin ja musiikin poikkeuksellisen luovasta käytöstä. Se on tekijöidensä huipputyö. Ei edes mestarikuvaajana tunnettu Roeg (Walkabout, Kauhunkierre, Mies joka putosi maahan, Bad Timing) ole pystynyt petraamaan. Cammellin ja Roegin upeanrankka filmi oli jo 1970 samaa, mitä Peckinpahin Olkikoirat ja Scorsesen Taksikuski myöhemmin. Eikä Scorsesekaan ole ylittänyt Performancen soundtrackia, tapaa käyttää elokuvamusiikkia. Jack Nitzschen tuottamalla ja Randy Newmanin orkesteroimalla ääniraidalla kuullaan juuri oikeissa kohdin Last Poetsin pioneeriräppiä, Jaggerin blueskitarointia ja Kaustiselle saapuvan Buffy Sainte-Marien intiaanisoitinta, suujousta. Mick Jagger Turnerina on kautta aikojen paras rockmuusikon roolityö. Filmillä on myös yksi ensimmäisistä musavideoista, Jaggerin säveltämä unohtumaton Memo from Turner. Rollarin suoritusta vain korostaa se, että hänen vastanäyttelijänsä James Fox tekee Chasina myös uransa komeimman roolin. – Tulet näyttämään hassulta viisikymppisenä, Fox toteaa pitkätukka-Jaggerille Performancessa. Rolling Stones esiintyy Olympiastadionilla elokuussa, kun edelleen ”hassu” Jagger on juuri täyttänyt 64 vuotta.
Fingerpori