UUTINEN | KP24

Noitien asianajaja, Jan Guillou

La 12.3.2005 klo 20:51
Iikka Kivi Noitien asianajaja,Jan Guillou, 381 sivua. Johnny Kniga Kustannus. Historiankirjallisuus on muuttunut ilahduttavasti. Kuivien vuosilukujen ja hallitsijoiden luetteloiden sijaan tieto menneistä ajoista toimitetaan meille nyt vetävästi kirjoitetuissa historiallisissa romaaneissa, joissa tositapahtumia elävöitetään sopivasti kaunokirjallisilla elementeillä. Tähän kategoriaan lukeutuu myös Jan Guilloutin Noitien asianajaja, joka käsittelee Pohjoismaiden noitavainoja 1600 -luvulta alkaen. Jokaisesta maasta, myös Suomesta, on omat lukunsa ja lisäksi kirja käsittelee noitavainojen yhteydessä tapahtuneita muita vainoja, kuten eläimiinsekaantujien teloituksia, joissa 700 miestä poltettiin roviolla. Vuonna 1608 uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa Kaarle XI otti käyttöön Vanhan testamentin lait, joihin sisältyi kohtalokas lause "Noitanaisen älä anna elää". Vuonna 1668 Lars Elvius -niminen kirkkoherra kuulusteli 11 -vuotiasta Gertrud Svensdotteria, joka väitti kävelleensä vetten päällä hakiessaan karjaa laitumelta. Hän kertoi, että oli vieraillut manalassa, Blåkullassa, ja hänet oli opettanut lentämään sinne Märit Jonsdötteriä. Gertrud antoi ilmi kymmeniä ihmisiä, jotka olivat hänen mukaansa Blåkullassa maanneet pahoilaisen kanssa ja näin tulleet noidiksi. Tästä alkoi tie tuhoon, ja ennen kuin kaameat surmatyöt saataisiin päätökseen, satoja ihmisiä mestattaisiin ja poltettaisiin roviolla. Guilloutin kirja kertoo perinpohjaisesti Pohjoismaiden noitavainoista jättämättä ainuttakaan tärkeää yksityiskohtaa pois. Asioita käsitellään useasta näkökulmasta sortumatta kuitenkaan minkäänlaiseen jälkiviisasteluun, vaikka tuon ajan näkemykset tuntuvat tämän päivän ihmisestä varsin käsittämättömiltä. Viisaasti Guillout välttää irvokkailla yksityiskohdilla mässäilemisen, ja käsittelee julmuudet yhtä tyynen asiallisesti kuin muutkin faktat. Teksti kulkee suhteellisen lennokkaasti, vaikkakin välillä kirjailija sortuu jaaritteluun ja kertaa jo aiemmin kerrotut asiat vielä yhden kerran. Sinänsä tämä on perusteltua, sillä kirjan valtavaa tietomäärää on vaikea niellä yhdellä istumalla, ja välillä on hyvä palautella mieleen edellisen luvun asioita. Kattava ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teos valottaa monesti unholaan jäänyttä ja karmeaa osaa historiastamme suoriutuen siitä kunnialla. Kirjan luettuaan on varsin helppo ymmärtää, miksi noitahysteria pääsi leviämään niinkin hallitsemattomasti ja laajasti.
Fingerpori