UUTINEN | KP24

Väriä ja nostalgiaa superina

La 6.10.2012 klo 06:00
Mikko A. Himanka Anu Komsi: Coloratura. Lahti sinfonia joht. Sakari Oramo. BIS SACD BIS-1962 Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri: Nostalgia. Reijo Tunkkari - viulu, Joht. Juha Kangas. Alba SACD ABCD-344

Ollaan taas vuoden kierron siinä kohdassa, että klassiset levy-yhtiöt pistävät syyskauden jakeluun nipun uusia äänitteitä. Ja kuten tavallista, löytyyhän sieltä pari levikkialueemmekin artistia esittelemässä viime aikojen edesottamuksiaan. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterilla ne liittyvät 40-vuotisjuhlintaan ja Anu Komsilla koloratuuriohjelmiston taltiointiin. Kamariorkesterin juhlakausi lienee erityisen merkityksellinen. Intensiivisin Nordgren-huuma alkaa taittua ja uusi kapellimestari ottaa kohta ohjat. Vielä yhden levyn verran retrospektiivia maestro Juha Kankaan nuoruuden rakkauksien parissa – tällainen vaikutelma syntyy perin tuttua ohjelmistoa kuunnellessa. Ja pahapa tätäkään levyä on mennä moittimaan. Jälleen levytys on onnistunut kaivamaan Madetojan Elegian ja Kajanuksen Huutolaistytön kehtolaulun tapaisista vanhoista vakiobiiseistä jotain uutta ja tuorettakin. Banaaliuden välttämiseksi mukana on maukkaasti valikoitu annos sodanjälkeisten vuosikymmenten tenhoa A.Merikannon ja Klamin tapaan. Reijo Tunkkarin viulu soi mehukkaan antoisasti kautta linjan. Äänityksestä Kare Eskola marisi muuten radiossa aivan suotta. Tottahan ilmaa on soinnissa enemmän kuin intensiivisissä Nordgren-levyissä, mutta niinhän pitää ollakin näin sulokkaassa tyylilajissa. Sitä paitsi monikanavaäänessä keskikanava rakentaa aidosti äänikuvaa, kun Komsin levyllä sinne on ajettu vain vähän kaikua, ettei surround-väki luule pupun purreen piuhan poikki.

Laadusta ei tingitä

Anu Komsin levy kulkee muutenkin varsin eri tyylilajissa, vaikka laadussa ei tingitä siinäkään. Levylle on valittu kirjava otanta koloratuurikappaleita, joilla sopraanot ovat perinteisesti näyttäneet kaapin paikkoja toisilleen. Monessa kappaleessa tämä pyrkimys lyö loistavasti yksiin taiteellisen ilmaisun kanssa. Ofelian hulluuskohtaus Ambroisen Hamlet-oopperasta ja Mozartin Yön kuningattaren aaria käynevät tästä osuvina esimerkkeinä. John Zornin laulusarja kaivaa jo sitten säveltäjän pakista nipun modernia dopingia käyttöön, ja värikäs meno ottaa kierroksia entisestään. Tässä lajissa riskinä tietysti on, että tekninen terhentely jää päällimmäiseksi. Musiikin estetiikka joutuu silloin antamaan periksi akrobatiataiteelle vähän kuin viulistilla vaikeimmissa Paganinin kapriiseissa. Onneksi tällä levyllä tämä tuntemus ailahtelee harvoin ja ohimenevästi. Sibeliuksen Luonnotar onkin valittu nerokkaasti levyn loppuun, vaikka se ei perinteinen koloratuurikappale olekaan. Tässä se tuo tervetulleita tumman pään sävyjä muuten hilpeähköön kokonaisuuteen. Äkkiseltään on vaikea ajatella ketään toista suomalaista laulajaa tällaisen ohjelmiston parissa. Onhan se toisaalta intressikysymys, mutta toisaalta kovin monella taitaisi saappaanvarret loppua näitä läpi kahlatessa. Anu Komsi tekee kaiken tarkasti ja pelottomasti äärirajoja hakien. Tilanteen vaatiessa ilmaisullisuus voittaa epäröimättä klassisen kvaliteettikontrollin. Yön kuningatar kiihdyttelee omaan makuuni jo vähän liikaakin. Lopputulos on joka tapauksessa jännittävää, suorastaan hengästyttävää kuultavaa. Lahden orkesteri maalailee loisteliaasti levyn musiikilliset kulissit Sakari Oramon varmassa ohjauksessa. Toimii.
Lounastori
Lounaspaikat tänään

Fingerpori