UUTINEN | KP24

Transformers: Kuun pimeä puoli

La 2.7.2011 klo 06:00
Hannu Björkbacka KOKKOLA Transformers: Kuun pimeä puoli. Ohjaus Michael Bay. Käsikirjoitus Ehren Kruger. Kuvaus Amir Mokri. Pääosissa Shia LaBeouf, Rosie Huntington-Whiteley, John Turturro, Frances McDormand. K-11. 154 min. 3D. Bio Rex 1, Kokkola. City Red One, Pietarsaari. Paramount Pictures 2011.

Kolmannessa Transformers-elokuvassa paljastuu, että Neil Armstrongin ihmiskunnan jättiloikka ponkautti astronautin saman tien Kuun pimeälle puolelle. Sieltä löytyi jotain, mikä on tähän saakka salattu ihmiskunnalta. Transformers: Kuun pimeässä puolessa koneiden ilkeämpi haara eli decepitconit jatkavat juoniaan hyveellisten autobottien metallipäiden menoksi. Voiko vahva ja viisas Optimus Prime johtaa robottinsa ihmisten rinnalla pysyvään rauhaan? Saako Optimuksen edeltäjä, Sentinel Prime pelastetuksi autobottien tuhoutuneen kotiplaneetan? Ja mitä se merkitsee maapallolle, että decepticonien Megatron ojentaa Sentinelille auttavan takorautakätensä? 3D-lasien hyvä puoli on se, ettei kukaan huomaa, jos nukahtaa. Se vaara ei tosin uhkaa ylivoimaisesti onnistuneimman Transformersin parissa. Puhuttaisiin jopa Michael Bayn parhaasta filmistä, mikäli ohjaaja osaisi lopettaa iloittelunsa ajoissa. Kaksituntisena Kuun pimeä puoli olisi mestarinäyte tiukkaa toimintaa ja hallittua visuaalista vyörytystä. Siihen lisätty puolituntinen venyttää valmista juttua katkeamispisteeseen ja turruttaa katsojan huomaamaan tyhjäkäynnin ja sivuhenkilöiden tylsyyden. Tällaisenakin Transformers 3 on nautittavaa kesäviihdettä ja iloinen yllätys Bayn kulahtaneella actiontaiturin uralla. Shia LaBeouf tekee nyt parhaan aikuisroolinsa. Poikamaisuuden vähetessä näyttelijään on tullut särmää, nuoren Dustin Hoffmanin intensiteettiä, rennon irtonaisesti roihahtavaa raivokkuutta, joka koomisenakin tavoittaa katsojan. LaBeoufin läsnäoloa Transformers tarvitseekin, sillä Bay ei ymmärrä näyttelijöiden ryhmädynamiikkaa. Siksi John Turturron ja kaimansa Malkovichin mainiot pistäytymiset jäävät irrallisiksi, Frances McDormandin tärkeäksi petattu CIA-pomon rooli tyhjän päälle. John Duhamel saattaa olla hyväkin näyttelijä, mutta tähän elokuvaan täysin väärä. Koko kaveriosasto vaikuttaa remurobottien rinnalla jäykän elottomalta tylsimyslaumalta. Kuun pimeä puoli on täyttä melskettä alusta loppuun. Toisin kuin viimeksi Kaatuneiden kostossa jyräävien ihmemasiinoiden ihastelu ei ole nyt se juttu. Käsikirjoittaja Ehren Kruger petraa sinänsä yhdentekevän tarinan saattamisessa kiintopisteestä toiseen. Hahmojen keskinäinen dialogi säilyy napakkana valtavien ja kerrankin ihan oikeasti vaikuttavilta näyttävien visuaalisten voimannäyttöjen keskellä.

Toimiiko 3D?

Bay luo upean yhtenäisiä, pitkissä kaarissa eteneviä ja kulussaan kehittyviä toimintakoreografioita. Fantastista filmisävellystä tulkitseva Bay panee näyttelijät, koneet, räjähdykset, jopa pilvenpiirtäjät tanssimaan kameralle ja katsojalle. Kuten X-Menissä, myös Transformersissa Yhdysvaltain oikeat presidentit sijoittuvat osaksi fiktiota. Suurvallan kokemat terrori-iskut ja avaruuden valloituksen traagiset taka-askeleet ovat filmissä vapaasti muokattavaa materiaalia. Bay selviää ohjaajakollegoitaan paremmin suorasukaisista viittauksista kaksoistornien tuhoon. Avaruussukkula Challengerin epäonnistuneen laukaisun myötäily ei sekään tunnu enää haudanryöstöltä. Liikuttavasti Kuun pimeän puolen toiveikas toimintasatu puhaltaa lapsellisella tavallaan lähimenneisyyden hitaasti parantuviin haavoihin. Transformers 3 käy esimerkistä, että kolmiulotteisuus palvelee fantasiakuvausta, koska emme tiedä entuudestaan, miltä sadun tulisi näyttää. Mutta realistisissa kohtauksissa 3D ei vielä toimi. Rutiinikuvat kanssakäymisestä ja keskusparin intiimistä jutustelusta ovat kolhossa, paperinukkemaisessa epäaitoudessaan pilkkaa kameramiehen kunniakasta ammattia kohtaan. Poika minussa nautti täysillä rehvakkaan sankarillisesta seikkailusta. Tyttö minussa pettyi Michael Bayn naiskuvaan. Rosie Huntington-Whiteley on LaBeoufin rinnalla yhtä näyttävä ilmestys kuin Megan Fox. Silti naisroolit ovat Transformersissa yhdentekeviä ja korvattavissa – kuten filmissä romutettavat ja taas koottavat automerkit, joihin tyttöystävää häpeilemättä verrataan.
Fingerpori