SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
pe 15.2.2013 klo 04:00

Esiintymisjännitys voi viivästyttää jopa opintoja

Esiintymisjännitys on tuttua jo kouluajoilta. Monilla on muistissa, miten esitelmän pito sai perhoset liikkeelle vatsassa ja kädet hikoilemaan. – Jännittäminen kuuluu luonnollisena osana ihmisenä olemiseen. Noin 70 prosenttia suomalaisista on jännittänyt joskus esiintymistä, puheen pitämistä, työpaikkahaastattelua ja ryhmätyöskentelyä. Paljon harvinaisempia ovat ne, jotka eivät jännitä esiintymistä lainkaan, toteaa psykologi Minna Martin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä. Tämän päivän nuoria luonnehditaan rohkeiksi, esiintymiskykyisiksi ja itsevarmoiksi. Nuoret eivät kuitenkaan ole jännittämisen suhteen yhtään paremmassa asemassa kuin vanhempansa, vaikka niin usein kuvitellaankin. – Korkeakouluopiskelijoista 30 prosenttia jännittää esiintymistilanteita. Heistä noin 10 prosentille jännittäminen aiheuttaa niin paljon haittaa, että se häiritsee opintojen etenemistä. Pahimmassa tapauksessa jännitysoireet ovat niin kiusallisia, että opiskelija karttaa kaikkia kursseja, ryhmätöitä ja opintoja, joissa pitää esiintyä. – Esiintymisjännittäjille tarkoitetulla puheviestinnän kurssillani oli kerran opiskelija, jonka opinnot olivat olleet yhdeksän vuotta täysin suoritettuina lukuun ottamatta puheviestinnän kurssia. Esiintymispelon takia hän ei ollut osallistunut kurssille ja valmistuminen oli siitä kiinni, kertoo Minna Martin. Tavallisia esiintymistilanteita pitäisi harjoitella jo peruskoulussa. Silloin niihin ei sisälly ylimääräistä mystiikkaa myöhemminkään. – Lapselle tai nuorelle pitää antaa rohkaisevaa palautetta eikä todeta, että esitys oli muuten oikein hyvä, mutta jännittäminen näkyi liikaa. – Jännittäminen on normaali osa esiintymistilannetta, eikä siitä tarvitsekaan kokonaan vapautua. Ei jännittämisessä ole mitään dramaattista tai epänormaalia, päinvastoin. – Jännittyneelle nuorelle pitää antaa ennen kaikkea rohkaisevaa palautetta ja kiitosta siitä, että hän uskaltaa esiintyä, vaikka tilanne jännittää, muistuttaa Minna Martin. Hän toivoo, että jo peruskoulussa esiintymisjännitykseen aletaan kiinnittää huomiota opetuksessa. Esiintymistilanteita on peruskoulussa aivan liian vähän. Usein esiintymistä jännittävät ovat itseään kohtaan hyvin vaativia, suorastaan armottomia. He pyrkivät täydellisyyteen eivätkä hyväksy itseltään mokia tai epäonnistumisia. – Valitettavasti myös meidän kulttuurissamme vallitsee samanlainen täydellisyyden vaatimus. Epäonnistumisia ollaan helposti kritisoimassa, vaikka rimaa pitäisi laskea ja suvaitsevaisuutta lisätä. Minna Martin peräänkuuluttaa armollisuutta ja empatiaa. Hänen mielestään on tärkeää kasvaa hyväksi ja suvaitsevaiseksi yleisön jäseneksi. – Esitystilanne on aina myös vuorovaikutusta. Onnistuminen ei ole vain esiintyjän vastuulla. Pienillä nyökkäyksillä ja eleillä kuulijat voivat antaa myönteistä palautetta. Hyväksyvä suhtautuminen kannustaa ja rohkaisee. Martinin mukaan sopiva annos jännittämistä tai vireytymistä ennen esiintymistä on usein vain hyväksi esitykselle. – Siitä saa energiaa. Jos luennoitsija ei ole yhtään vireytynyt esitykseensä, se heijastuu kuulijoihin. Yleisökin harhautuu ajatuksissaan omille teilleen. Jännittäminen liitetään usein ujouteen tai pidättyvyyteen. Ujous on synnynnäinen ominaisuus, osa ihmisen temperamenttia. Temperamenttipiirteet ovat suhteellisen pysyviä tapoja suhtautua uusiin tilanteisiin – Ujous koetaan kulttuurissamme usein ongelmallisena suhtautumistapana. Kärsimystä aiheuttaa enemmän ihmisen oma tai ympäristön suhtautuminen ujouteen kuin ujous sinänsä. Ujouden hyviä puolia ei nähdä eikä osata arvostaa, Minna Martin toteaa. – Ujo ihminen voi kuitenkin olla sosiaalisesti hyvinkin taitava, eli hän tulee hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa ja hallitsee hyvin sosiaalisia tilanteita. Hän on usein muut huomioon ottava ja empaattinen. Hän havainnoi ympäristöä hyvin tarkasti, joten hän on usein myös hyvä ihmistuntija. Seurallinen ihminen taas voi olla hyvin itsekeskeinen. Hän ei välttämättä ole kiinnostunut toisista ihmisistä eikä ole yhtään empaattinen vaan vain puhua pälättää eikä kuuntele muita. Ujosta voikin kehittyä sosiaalisesti jopa taitavampi kuin päätä pahkaa sosiaalisiin tilanteisiin ryntäävästä puheliaasta ihmisestä. – Meidän kulttuurissamme olisikin syytä miettiä arvostuksia ja arvoja uudestaan, pohtii Minna Martin. Teksti: Riitta-Maija Sykkö