UUTINEN | KP24

Keskipohjanmaa: Maakuntakeskus kasvuvauhdissa

To 9.12.2010 klo 04:00
Vaikka paikkakuntien välinen kilpailu väestön kasvusta ei ole pelkkää nollasummapeliä, lumipalloefekti näkyy tässäkin yhteydessä. Kasvu-uralle päässeet kasvavat, toisenlaiseen kierteeseen joutuneet kutistuvat. Maakunnissa tapahtuu pienoiskoossa sama kehitys kuin koko valtakunnassa. Kokkola on pärjännyt viime aikojen kasvuvertailuissa erinomaisesti. Työllisyys on paremmalla tolalla kuin vuosikymmeniin. Lapsia syntyy tänä vuonna ennätysmäärä, noin 650 lapsen ikäluokka. Se luo painetta päiväkotien ja koulujen rakentamiseen, mutta huoli on positiivinen. Verotulotkin ylittävät reilusti odotukset. Kokkola sijoittui myös äskettäin julkaistussa kilpailukykyvertailussa korkealle. Vahvan kehityksen taustalla on monta selittäjää. Kokkolassa elinkeinorakenne on kestänyt talouskriisin vähintäänkin kohtuullisesti. Irtisanomisia ja lomautuksia on tarvittu suhteellisen vähän. Pk-yrittäjyys on monipuolista ja alueen suurteollisuus on kyennyt uudistumaan. 1990-luvun laman aikoihin Kokkola lähiympäristöineen oli valtakunnan ongelma-alueita. Pahimmillaan neljännes työvoimasta oli työttömänä. Virallinen työttömyysprosentti jämähti pitkäksi aikaa parinkymmenen yläpuolelle. Rakennemuutos kouraisi silloin syvältä. Viidessätoista vuodessa on tapahtunut paljon. Kokkola on noussut edellisen laman pohjamudista ja pysynyt uuden taantuman olosuhteissa kasvukäyrien kärkipäässä. Ellei Eurooppaa ravisteleva luottokriisi pysäytä liikkeelle lähtenyttä talouskasvua uudelleen, Kokkola pääsee tämänkertaisesta ahdingosta vähin vaurioin. Siinä on auttanut läntisen Suomen yrittäjyysperinne, mutta joskus on syytä antaa tunnustusta myös asioiden hoidolle. Opiskelumahdollisuuksien monipuolistuminen on tapahtunut tietoisten valintojen kautta. Harjoitelulla elinkeinopolitiikalla on yhteyttä siihen, että talojen ja yritysten rakentajille on ollut tontteja saatavilla. Kauppa on kasvanut ja monipuolistunut. Kokkolaan sijoittuneet palvelukeskukset ovat kiitelleet työntekijöiden sitoutumista. Kaksikielisyydestäkin on ollut apua. Talouden keskittymiskehitys näkyy selvästi kaupassa. Erikoisliikkeet vähenevät maaseudulla. Kokkolan lisäksi asemaansa kaupan keskuksena on vahvistanut Ylivieska. On hyvä huomata, että myönteinen talous- ja väestökehitys on jatkunut samaan aikaan, kun Kokkolaa ja maakuntaa on repinyt raastava suuntautumiskeskustelu. Tämä kertoo siitä, mikä on lopulta julkisen hallinnon rooli muulle yhteiskuntakehitykselle. Se on usein vähäinen. Elinkeinoelämä kulkee omia latujaan ja hakee kumppaninsa sieltä mistä milloinkin saa ja tarvitsee. Tietenkin Kokkolan ja muidenkin kasvukeskusten kehityksellä on kääntöpuolensa. Niiden säteily riittää yleensä lähikuntiin. Nekin ovat yhä useammassa tapauksessa liittyneet keskuskaupunkiin. Etäämpänä olevat kunnat sen sijaan menettävät elinvoimaansa ja hyötyvät harvoin kasvukeskusten imusta. Niistä on tullut ”kasvattajaseuroja” samalla tavalla kuin maakunnista on tullut pääkaupunkiseudun kasvun ruokkijoita.

Arto Hietalahti

Fingerpori