UUTINEN | KP24

Maalausten omatoiminen elämä

Ti 25.6.2002 klo 17:36
Soile Seppä OULU Veikko Törmänen: Grid. Akryylimaalauksia Mustasaari galleriassa Oulussa 14.6. -15.7.2002. Oulun Hietasaaressa oleva Mustasaari galleria on avannut ovensa näyttelyille jo neljänä kesänä. Galleristi Tarja Ranta- Ala-alho on erityisen tyytyväinen tämän kesäkauden ensimmäiseen näyttelyyn, jonka avaaja on Kuusamosta kotoisin oleva, Oulun Pikisaaressa asuva ja työskentelevä Veikko Törmänen. Persoonallisesta taiteestaan ja monista julkisista teoksistaan arvostusta saanut Törmänen valittiin viime vuoden lopussa Valtion taidetoimikuntaan. – Olen kokenut siinä toimimisen mielekkäänä ja virikkeellisenä. Matkustaminen ja muiden taiteilijoitten tapaaminen ovat vaikuttaneet myös uusiutumiseeni taiteilijana, Törmänen sanoo. Ikivanha ruutukuvio Näyttelyn englantilainen nimi, Grid, tarkoittaa esitteen kirjoittaneen Heikki Kastemaan mukaan parilaa, metalliristikkoa. Ruutukuvioisena rakenteena se pohjustaa useimpia näyttelyn yhdestätoista maalauksesta ja kolmiulotteista Ruututarhaa. – Tavoitteenani on työskennellä aineettomasti. Ruutu, neliö, on maailman vanhin ja käytetyin muoto. Anonyymina sen sovellusmahdollisuudet ovat loputtomat. Myös sen symboliarvo edestakaisen ja ylösalaisen liikkeen mahdollistajana on merkittävä. Ruudun voi aistia pimeässäkin ja sen rakenne rajaa myös valon, Törmänen perustelee. Veikko Törmäsen väriskaala on puhdas. Mutta niin kuin eri instrumenteilla orkesterissa on tarkoin määritelty osuutensa, niin Törmänenkin sijoittelee ja säätelee värejään aiheen vaatimusten mukaan. Kurinalaisuus ja harkinta korostavat tässäkin tapauksessa kokonaisuuden harmoniaa. Teosten rakenteellisia pääpiirteitä ovat kaksijakoinen kontrastisuus: Horisontti, selkeä ruudutus: Manhattan, City, yhtenäisiltä näyttävät väripinnat: Aurinkoon, Punaiset, Valkoinen, vinoleikkaukset: Salmiakki ja Kangastus, jossa musta- ja sinijakoiset pinnat kasvattavat sisästään pyramidin huippua. Kangastus on näyttelyn kookkain ja intensiivisin maalaus. Siinä on samaa sakraalista henkisyyttä kuin Törmäsen Oulun Tuomiokirkkoon maalaamassa Elämän kaaressa. Optista harhautusta Törmänen ei ole suotta perehtynyt taikuruuteen. Hänen maalauksiinsa on aina - ja varsinkin voimakkaasi korostuneessa rasterivaiheessa - sisältynyt optista harhautusta. Siksi katsojan on nytkin syytä olla kiireetön ja tarkastella maalauksia paitsi etäältä myös hyvin läheltä ja eri suunnilta. Tulokset ovat yllättäviä, suorastaan riemastuttavia. Kun maalausten omatoimisuus paljastuu, katsojan silmissä on yhden maalauksen sijasta kaksi, kolme, jopa neljä erilaista versiota! Tietenkin ulkoa tulvivalla valollakin on osuutensa pintarakenteiden värimuunnoksiin. Katsoja voi aktivoida maalauksista myös erilaisia värielämyksiä. Niinpä Verkon ruutukuvioiden sijasta voi tarkastella horisontaali- ja vertikaaliviivojen yllättävää värirunsautta. City-maalauksesta huomasin ensimmäiseksi poimivani senhetkistä mielialaani myötäilevän värin. Värien entistä määräävämpi osuus Törmäsen uusissa maalauksissa paljastaa myös jotain siitä temperamentin tunnevoimasta, jolle hän ei aiemmin ole sallinut kovin paljon tilaa taiteessaan. Veikko Törmäsen näyttely siirtyy elokuun lopussa Helsingin juhlaviikkojen ajaksi Galleria Valööriin.
Fingerpori