UUTINEN | KP24

Radiopuhelimet: Tänään!

To 9.5.2002 klo 18:35
Kun ajattelee tämän päivän rock-musiikkia, on Radiopuhelimet kaikkine punk-, funk- ja jazzvaikutteineen melkoinen kummajainen. Siinä missä nuorempi sukupolvi karjuu naama punaisena hävyttömyyksiä, ei näiden miesten tarvitse sanoa kuin muutama sana, niin peli on selvä. – Ei tää nykymusa kaiken maailman nu-metalleineen oikein kosketa. Kaikkein paras olisi päästä pisteeseen, jolloin Radiopuhelimien levyt löytyisi levykaupasta osastosta Etno!, toteaa bändin riffimestari Jarno Mällinen. Radiopuhelimien ura on kunnioitettavan pitkä, silti bändi ei koe kärsineensä ikärasismista. Kuusitoistavuotinen ura on jäsenten itsensä mielestä vielä teini-iässä. – Ollaan pahimmassa kapinaiässä, asian kuittaa laulaja J. Mäki. Orkesterilla on tätä nykyä kaikki narut sen verran hyvin omissa käsissään, että esimerkiksi vääriin keikkapaikkoihin ei enää mennä. – Kyllä nykyään harvoin tulee eteen tilanteita, että tultaisiin sanomaan "pane pienemmälle". Välillä kyllä törmää siihen, että ihmetellään, että vieläkö te soitatte. Mutta asialla on myös toinen puoli. Ensin ollaan kehäraakkeja, sitten dinosauruksia. Tuosta vielä jalostutaan perinteen ylläpitäjiksi ja sitten lopulta pelimanneiksi, bluesukoiksi. Kymmenes pitkäsoitto Radiopuhelimet tekee nykyisin noin kolmisenkymmentä keikkaa vuodessa. Huomattavasti vähemmän kuin huippuvuosina, soittajilla kun on kaikilla on niin paljon muutakin elämässään. Bändin tuorein levy Tänään! on Radiopuhelimien kymmenes pitkäsoitto. Levy tehtiin tutuin voimin. – Riku Mattila ei halunnut kutsuttavan itseään tuottajaksi, mutta kyllähän se oli ainakin soitonvalvoja. Mattilan ohella äänityksestä vastasi mm. Deep Turlesta tuttu Pentti Dassum. Levyn miksasi Mikko Karmila ja minä kommentoin aina väliin, kertoo Mällinen. Suomessa rockbusiness on keskittynyt aika pitkälti pääkaupunkiimme Helsinkiin ja esimerkiksi Rumballa on selkeästi omat suosikkilapsensa. Radiopuhelimet on Oulun lahja suomalaiseen kehitysalueen actionrockiin. – Joskus ärsyttää etelän toimittajien asenne tyyliin "voiko Oulusta tulla mitään?". Ja monesti haastatteluihin on tultu samalla asenteella kuin mentäisiin eläintarhaan kattoon apinoita. Jos kysymykset on luokkaa "oletteko hulluja?" tai "nukutteko te siellä Oulussa lumihangessa?" saa toimittaja syyttää vain itseään kun bändi alkaa soittaan suuta, toteaa Katz. Radiopuhelimet merkitsee bändille itselleen musiikillista tyydytystä ja suurta ystävyyttä. Katz vielä hieman tarkentaa: – Yksi suurimpia syitä miksi liityin bändiin kuusi vuotta sitten oli tieto eräänlaisesta jatkuvuudesta. Tietää, että homma ei tyssää. Tietää, että on jonkunlainen päämäärä ja ollaan menossa jotain kohti. Myös se, ettei ole mitään negatiivista kunnianhimoa. Eräs tuttu bändi puhuu koko ajan, että ne haluaa sm-sarjaan, ovat kuulemma vielä divarissa. Me painitaan omassa sarjassa ja moisia ongelmia ei ole. Radiopuhelimet on kuin kaappikellon rakennuskurssi. Valmista ei tule! Tänään! ei taatusti jää Radiopuhelimien viimeiseksi levyksi. – Tulemme julkaisemaan kokoelmalevyn nimeltään Kesällä Räjähtää. Livelevyn nimeksi tulee Eväät syötiin jo Kempeleellä, nauraa Suomen sympaattisin rumpali, Jyrki Raatikainen. Täysi Kymppi Tänään! pitkäsoitto tarjoaa kuulijoilleen juuri sitä Radiopuhelimet -soundia mihin olemme tottuneet. Luojan kiitos. Olisi hirvittävää kuulla Radiopuhelimia jotenkin trendihakuisena, mutta ei siis pelkoa. Tänään! tarjoaa kymmenen biisin verran tuttua ja turvallista funkahtavaa räyhää a'la Radiopuhelimet. Täysin uniikin soitannon ohella tekstit ovat Radiopuhelimissa tärkeässä asemassa. Ja pettyä ei tarvitse tälläkään kertaa. Kun mikä tahansa suomalainen angstibändi kuvailee pienen kyläpahasen keskiolutkuppilan perällä istuvaa humaltunutta vanhaa jäärää, niin kädessään tällä hyökkäävällä olennolla on mitä todennäköisemmin kirves. Mutta ei Radiopuhelimien tapauksessa. Kirveen sijasta mieheltä löytyy päästään jotain vielä pelottavampaa: peililasit. Huh, huh! Levyn aloittava Jäätie, kitaristi Katzin ensimmäinen biisi Radiopuhelimille kiteyttää hienosti koko bändin soundin. Salakavalasti päähän tarttuva, rytmillisesti rikas biisi, jota helposti huomaa nykivästi kävellen hiljaa huutavansa. Levyn helmiin kuuluu myös videobiisi Mikä planeetta?, se edustaa perinteisempää perus-radiopuhelimet-räyhää. Myös Luonto on puhdas pahasta, Made In Sweden -lainoineen rokkaa levyllä niin vimmatusti, että on parasta varata purkki rexonaa mikäli aikoo vielä levyllisen jälkeen raahautua ulos. Levyn päätösraita, Jimi Tenorin ja Pekka Jääskeläisen torviosuuksien värittämä, psykedeelistä radiopuhelimet-jatzia edustava Mulla menee liian lujaa on kuin hapoissa potenssiin kaksi musisoiva Stooges. Hyvä, hyvä, hyvä. Ei epäilystäkään mikä on vuoden suomalainen levy allekirjoittaneelle. Se on Radiopuhelimien kymmenes, täyden kympin levy, Tänään! Jukka Melametsä
Fingerpori