UUTINEN | KP24

Isältä pojalle - Suomi-punkin lyhyt oppimäärä

Pe 22.3.2002 klo 09:42
Isältä pojalle – Suomipunk 1978-2001 (Megamania) Megamanian toimesta julkaistu Isältä pojalle, suomalaisen punk-rockin kaikki vaiheet kattava kokoelma on erittäin hyvä hakuteos. Jos ikämittarissa on jotain 20-40 väliltä, ei mitä todennäköisemmin ole voinut välttyä kuulemasta ainakin yhtä kokoelman biiseistä. Itse olen seurannut suomi-punkin vaiheita oikeastaan alusta asti. Mitään varsinaisia ylläreitä ei levy minulle tarjoa. Suomipunkista kiinnostuneita varmasti lämmittää se, että tältä levyltä löytyy monta biisiä ensimmäisen kerran cd-formaatissa. Joskus sanottiin, että jokainen halukas voi ja osaa soittaa punkkia. Ja näinhän se on, sen todistaa tämäkin levy. Osa bändeistä on kyllä kestänyt hyvin ajan hampaan, mutta osa taas kuulostaa yhtä onnettomalta räpellykseltä kuin silloin aikanaan. Levyn aloittava Se-yhtye julistaa biisissään, että Punk on typerää. Aivan varmasti on, mutta punk on myös hauskaa ja parhaimmillaan hyvin puhdistavaa. Eikö sitä paitsi urheilukin ole typerää? Pallon perässä juoksemista tuskin voi pitää sen älykkäämpänä kuin hampaat irvessä epävireisen kitaran "soittamista". Isältä pojalle tupla-cd on hyvin kasattu paketti. Omat suosikkini kuulostavat uudelleen masteroinnin jälkeen aivan yhtä mainiolta kuin silloin aikoinaan: Lama, Nolla Nolla Nolla, KTMK (Radiopuhelimien esiaste), Rattus ja vaikkapa ylivieskalainen erittäin hauska Hemminki P. Aivan poskettoman esityksen tarjoaa torniolaisen Terveet Kädet -yhtyeen biisi Tornion kevät. Biisin teksti herättää ihailua tyylitajuisessa lyhykäisyydessään: Torniolaisten paska haisee/ kevät on tullut Tornioon! Se oli siinä. Myös Maho Neitsyen tuhtisti doupattu versio Irwinin mestariteoksesta Ei Tippa Tapa saa suun virneeseen. Todellisia helmiä tarjoavat myös Suomen ehdottomasti mielenkiintoisin räyhäbändi Radiopuhelimet ja etenkin Kansanturvamusiikkikomission eli KTMK:n biisi Jeesus oli venäläinen kantoraketti. Uudemmasta sukupolvesta edukseen erottuvat Combat rock industryn bändit Manifesto Jukebox, Enstand ja Wasted. Miten punk on kehittynyt 70-luvun lopulta tähän päivään? Mielestäni ote on hieman vakavoitunut. Nykybändeiltä kuullaan harvemmin enää kieli poskessa laulettuja, usein hyvin itseironisia tekstejä. Tilalle on astunut entistä enemmän politiikka. Levyn koostamisesta vastaa mm. Rumba -lehdestä tuttu helsinkiläistoimittaja Markku Halme. Kokonaisuutena hienosti kasattu paketti, joka ansaitsee papukaijamerkin. Kansitaiteesta vastaa mainio Kivi Larmola. Ja kuten Markku Halme kansiteksteissä toteaa: "Punk on todellakin typerää, positiivista, riemukkaan eläväistä ja niin typerää, ettei sitä pilalle sivistetty ihminen voi ymmärtääkään". You said it man! Jukka Melametsä
Fingerpori