Paikallisuutiset
Pakuri on kuolemaksi koivulle mutta hyväksi ihmiselle
Puuntuhoajan terveysvaikutukset tunnettu jo satoja vuosia.
Jukka Iiskonmäki
Musta ja ruma ulkonema koivun kyljessä ei todellakaan ole valkokylkisessä puussa kaunistus, ja kasvavalle puulle se onkin kuoleman merkki. Ihmiselle se kuitenkin on aivan muuta, sillä pakurilla uskotaan olevan terveysvaikutuksia. Virallista todistusta asiasta ei ole, joten käyttäjät päättävät itse omien kokemustensa pohjalta. Monet ovat tosin vaikutukset hyviksi myöntäneetkin.
Pakurin kasvattaminen ja jalostaminen jauheena nautittavaan muotoon on osa pedersöreläisen KaiHjulforsin elinkeinoa, joka sai alkunsa tavallaan dramaattisesti. Puoliso sairastui syöpään, ja tilanteessa hyvät neuvot olivat kalliit. Kaikki mahdollisuudet oli nyt käytettävä.
Dramaattiset hetket koettiin seitsemän vuotta sitten, mutta tilanne kääntyi valoisammaksi ponnistelujen jälkeen.
– Silloin eräs tuttava vinkkasi, että kannattaisi kokeilla pakuria, Kai Hjulfors kertoo.
Näin tehtiinkin, mutta ei tietenkään ilman varsinaista lääketiedettä. Lääkäreitä ja lääkkeitä toki tarvittiin, mutta syövän eteneminen saatiin pysäytettyä. Nyt Päivi Hjjulforsia on vaikea uskoakaan syöpäpotilaaksi.
Pakuria esiintyy luonnossa kuten pahkojakin, mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Luonnonlääkintään käytetään vain koivussa esiintyvää pakuria, ja sen tuottaminen on mahdollista myös kotikonstein.
– On vain porattava riittävän syvä kolo koivuun sekä asennettava siihen tappi joka tiivistetään mehiläisvahalla. Puulle siis aiheutetaan näin sairaus, mutta toiminnalle saadaan myös vastinetta.
Hjulforsin tuotantolaitos ei ole koolla pilattu. On vain ulkorakennus, jossa suurimman tilan vie pakastin sekä työhuone valmistusta ja pakkaamista varten. Myynti tapahtuu verkkokaupassa ja erilaisissa yleisötilaisuuksissa. Pakuri ei ole suinkaan Hjulforsin ainoa tuote, sillä luonnonmukaisesti tuotetuilla marjatuotteilla on käyty kauppa jo vuodesta 1995
– Pahkasta leikataan ylimääräiset osat pois ja se siivutetaan sekä jauhetaan hienoksi. Perusteellinen kuivaus on tietysti ehdoton edellytys, Hjulfors kertoo.
– Käytössäni on samanlainen, tarkkaa jälkeä tekevä vannesaha kuin lihanleikkaajilla teurastamossa.
Pakuria ei sentään nautita jauheena, sillä sen maku ei tosiaankaan kieltä hivele. Jauhe on parasta sekoittaa teehen, kahviin tai vain veteen. Hetken liukenemisen jälkeen pakuri on valmis nautittavaksi.
– Pakurilla on havaittu olevan edullinen vaikutus monenlaisiin vaivoihin. Syöpä on raskaimmasta päästä, mutta myös diabetes, verenpaine, allergiat ja psoriasis ovat olleet pakurilla hoidettavissa.
Pakuri ei varsinaisesti paranna eikä myöskään Hjulfors esiinny parantajana.
– Pakurin kasvatus ja jalostus on meillä vasta alussa, mutta valmistus ja myynti ovat tuottaneet tulosta ja tuote herättää mielenkiintoa. Tehokkaampaa on markkinointi tyytyväisiillä asiakkailla kuin mainostaa näyttävästi kaiken parantavaa ihmerohtoa. ’
Toisaalta tuholainen, toisaalta hyödyllinen
Pakurikääpä on yleinen koivun ja eräiden muiden lehtipuiden lahottajasieni .Lahoamisen edettyä riittävästi alkaa pakurikääpä muodostaa elävään puuhun mustia, epämääräisen muotoisia lohkeilevia pahkuroita, joita kutsutaan pakureiksi. Niistä valmistettua teetä on käytetty erityisesti Venäjällä nautintoaineena ja luontaislääkintään satoja vuosia, mutta varsinaisesti elintarvikkeeksi sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Pakurikääpä on taloudellisesti merkittävä metsän tuholainen, joka lahottaa varttuneita lehtipuita käyttökelvottomaksi.
Paikallisuutiset
