Paikallisuutiset

Nanoq vuosi vuodelta yhä ahtaampi

Veistospari lahjaksi näyttelyn avajaisiin.

PIETARSAARI

Tervehdyskäynnin pituudella ei juuri ole merkitystä, kun naparetkeilijä vierailee toisen naparetkeilijän luona sekä näyttelyn avajaisissa että lähestyvän syntymäpäivän johdosta. Arktinen museo Nanoq Pietarsaaren Fäbodassa sai pohjoisen viiman karaisemia vieraita kesäisen näyttelykautensa avajaisiin.

Pentti Kronqvstin elämäntyön Nanoq-museon tilat käyvät vuosi vuodelta ahtaammiksi, joten uudelle esineistölle ei tahdo löytyä tilaa. Niinpä Kronqvist tyytyikin piristämään kesänäyttelyä valokuvilla, joita vuosikymmenten kuluessa onkin kertynyt vähintäänkin vino pino. Samalla Kronqvist oli laittanut näkösälle elämää nähneen mutta monipuolisen kamerakalustonsa, joka tämän päivän vaativan harrastajakuvaajan sijasta kelpaisi paremminkin keräilijälle.

Hienoja otoksia on joka tapauksessa syntynyt kuvaamaan arktisten alueiden elämää niin ihmisten kuin eläinkunnankin parissa.

Ensin ajattelin että mikähän museo tuo on olevinaan. On vain tainnut joku ukko kerätä vintilleen turvepaakkuja, mutta mentyäni paikalle kiinnostuin välittömästi. Eirik Granqvist

Kahden esineen verran Nanoqin kokoelma sentään karttui, sillä kuvanveistäjä Eirik Granqvist muisti ystäväänsä kahdella naisaiheisella veistoksella. Järeät pronssipatsaat esittivät neanderdalilaista ihmistä sekä nykyihmistä.

Kansainvälisen uran kuvanveistäjänä luonut Granqvist kertoi samalla tutustumisestaan Nanoqin Pentti Kronqvistiin. Kyseessä oli sattuma, mutta varsin hauska sellainen.

– Joskus 90-luvulla olin menossa tervehtimään serkkuani Uuteenkaarlepyyhyn, mutta hän ei ollutkaan paikalla. Mietin, kuinka saisin aikani kulumaan häntä odotellessani, ja huomasin sattumalta Nanoqin kyltin, Granqvist muisteli.

– Ensin ajattelin että mikähän museo tuo on olevinaan. On vain tainnut joku ukko kerätä vintilleen turvepaakkuja, mutta mentyäni paikalle kiinnostuin välittömästi. Lisäksi törmäsin Penttiin, joten vierailuni Nanoqissa kesti 24 tuntia.

Hauskan puheensa lomassa Granqvist ja Kronqvist nostivat maljat. Granqvistin mukaan hän itse saattaa nostaa maljaa usein, mutta hyvin pienillä määrillä.

Puheenvuoron käytti myös Tampereelta tervehdyskäynnille tullutPetri Mäkelä. Tampereen kaupungin ympäristötoimistossa työskentelevä insinööri on kiinnostunut ihmisen elinympäristöstä laajemminkin, sillä hän on jo vuosia toiminut Suomen Arktisen seuran puheenjohtajana ja tehnyt lukuisia matkoja arktisille alueille.

Mäkelä totesi olevansa ehdottomasti Pentti Kronqvistin hengenheimolainen.

–  Kun vierailin Nanoqissa ensimmäistä kertaa, tunsin kuin olisin tullut kotiin. Niin hienon vastaanoton saimme, ja viihtyisän saunaillan ja illanistujaisten jälkeen olen aina ollut ehdoton Nanoqin ihailija. Pentin elämäntyölle kuuluu minun ja monen muunkin vilpitön kunnioitus.

Nanoqin kokoelma alkuperäiskansojen elämään liittyvine esineineen toimii kahdessa kerroksessa, ja museon ulkoalueella on rakennuksia kirkkoa ja savusaunaa myöten. Värikäs esite antaa kohtuullisen hyvän kuvauksen kansainvälisestikin ainutlaatuisen museon toiminnasta, mutta kunnolliseen käsitykseen pääseminen vaatii tutustumisen Nanoqiin kokemuksen ja elämyksen kautta.

Jukka Iiskonmäki

ps@pietarsaarensanomat.fi

ystävä, avajaisvieras