SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pietarsaaren Sanomat+ | su 15.4.2018 klo 14:30

Oma koti on onnen paikka: Tämä on vanha talo, sellainen kuin asukaskin, heläyttää Sinikka Vanhanen heti kynnyksellä

Olisi Sirkka Vanhanen voinut nuorempana sen omakotitalonkin rakentaa. Tekemättä kuitenkin jäi - velkaantumisen pelossa, mutta ei hän tekemättömän perään ole haikaillut. Kyllähän 88-vuotiaaksi ehtinyt tietää hyvin, että aikanaan, milloin Jakolosaan ja Ahlströminkadun Haka-taloihin tai Krårkholmantielle ja Maskeniin maksetuilla vuokrarahoilla olisi omankin laittanut, varmaan muutamaankin otteeseen. Siinä tapauksessa sivun suun olisi mennyt asuinpaikoista parhain. Sirkka Vanhaselle se löytyy Etelänummelta, Puutarhakadun, Runeberginkadun ja Choraeuksenkadun rajaamasta korttelista.

– Tämä on vanha talo, sellainen kuin asukaskin, hän heläyttää heti 161-vuotiaalla kynnyksellä.

Komean empirekartanon, ns. Thodénin talon pihapiirissä viipyilee menneen lumo. Arvokkaassa ympäristössä on aikoinaan astellut itse Mannerheimkin vieraillessaan ystävänsä, Strengbergin tupakkatehtaan johtajan, kenraali Heikki Kekonin luona vuonna 1946.

Suomenkielisenä opistotalona kartano on palvellut vuodesta 1981. Yhtä kauan on Sirkka Vanhanen asustanut pihan perällä pitkän piharakennuksen päätyasunnossa, kaupungin vuokralaisena. Tupakkatehtaan johtajien aikaan asunto kuului perinteisesti autonkuljettajalle. Rakennus nousi tontille jo vuonna 1857; kylmävintin hirteen on joku kaivertanut kauniilla käsialalla 1865 muistoksi tuleville. Onpa piharakennuksen asunnossa toiminut sikuritehdaskin kun Saksassa ja Venäjällä sikurinvalmistukseen tutustumassa käynyt Wilhelm Schauman vuokrasi sen vuosiksi 1883-1884.

Saman katon alta löytyy menneiltä ajoilta säilyneet hevospilttuut, karjakeittiö ja karjasuoja, vaunuliiterit tai autotallit sekä kaksi ulkohuussia, herrasväelle ja piioille omat puolensa. Pihapiiriin kuuluu lisäksi vanha aitta ja kaksi puutaloa, työväenopiston käytössä nekin.

Aika tuntuu pysähtyneen jonnekin kauaksi talossa, jonka ikkunat ovat reiluun metriin kohoavan kivijalan ansiosta katutasosta katsottuna sopivalla, kadulta näkösuojaa antavalla korkeudella. Sisälle noustaan kylmästä kuistista, jonka lattian alla aukeaa jännittävä paikka lasten leikeille.

Keittiössä luo tunnelmaa Högforsin kuutosessa räiskyvä tuli; puuhellalla valmistuvat ruuat – ja uunikin on kuulema vailla vertaa. Vieressä seisova sähköhella on kesähelteillä mukavampi käyttää.

Hyvänen aika, käsinhän ne hoituvat, nauraa asukas kysymykselle tiskikoneesta. Pyykkikone sentään löytyy.

Keittiönkaapit ovat aitoa retroa, kuten moni muukin asia. Uusimmat tapetit ovat jostain 1980-luvulta. Lautalattia päästää paikoin kotoisasta narahtavan äänen muovimattojen alla. Pikkuhuoneen nurkassa seisoo pönttöuuni ja makuuhuoneessa sininen kaakeliuunikaunotar. Ne on sähköistetty ja sähköllä koko talokin lämpiääkin. Lisälämpöä saa puuhellasta, onneksi lapset huolehtivat, että on puita, juttelee Sirkka Vanhanen.

Koko kortteli on suojeltu, sisätiloissa saa tehdä mieleistä remonttia.

– Ei ole kyllä oikein tullut tehtyä, Vanhanen hymyilee.

Ikkunapokat asukas muistelee maalanneensa kerran ja kysyneensä uusia tapettejakin, mutta niihin kaupungilla ei tuolloin löytynyt rahaa.

– Eteisen ovimaali hilseilee. Ainakin se olisi hyvä saada korjattua. Muutoin en muuttaisi mitään.

Kaikesta näkee, että koti on asujalleen rakas onnen paikka, jossa on hyvä elellä muistojen keskellä. Viiden lapsen äidille, 13-kertaiselle mummulle ja 14-kertaiselle iso- tai Sirkka-mummulle niitä onkin kertynyt pitkän elämän aikana enemmän kuin aina esille mahtuu.

Sen enempää nimekkäälle designille, ylelliselle tyylille kuin sisustuslehtien ylistämälle harmoniselle kokonaisuudelle tai laadukkaille sisustuvalinnoille ja integroiduille keittiöratkaisuille hän ei korvaansa lotkauta. Ympärille on sen sijaan kertynyt kaikkea rakasta, tärkeää ja läheistä, sellaista, mistä tulee hyvä olo. Edesmennyt puolisokin kulkee rinnalla yhteisten muistojen kautta.

– Kaipa sitä enemmän hakee ja tarvitsee tunnetta, jonka tietty esine tai kaluste herättää ja siksi niitä keräilee kaveriksi, Sirkka Vanhanen pohtii vanhempien maitokannua keittiönkaapin päällä, vaatimatonta lautakaappia pikkuhuoneen nurkassa, senkkiä olohuoneessa ja kalastajataulua seinällä.

– Näillä tavaroilla on takanaan pitkä historia, sillä isä ja äiti avioituivat vuonna 1929. Minulta nämä siirtyvät aikanaan seuraavalle polvelle ihmeteltäväksi, Vanhanen suunnittelee.

Käsistään kätevä louskuttaa itse kangaspuilla räsymatot, pöytäliinat, ryijyt ja verhot. Myös sukkapuikot ja virkkuukoukku saavat kyytiä kun mummo kutoo ja virkkaa läheisten iloksi pieniä villatakkeja, myssyjä, sukkia ja töppösiä. Kunnioitusta herättävä käsityötaito ei hämmästytä kun kuulee, että Sirkka Vanhanen on aiemmin toiminut malliompelijanakin tekstiilitehtaassa ja oli jo pikkulottana, 12-13 -vuotiaana, kutomassa sukkia tuntemattomalle sotilaalle.

Hyllyt täyttyvät paitsi kirjoista ja matkamuistoista monilta ulkomaanmatkoilta, myös lasten antamista pienistä koriste-esineistä ja kymmenistä valokuvista kehyksissään. Piirroksia on joka paikassa, kaappien päällä ja uunin kylkeen kiinnitettyinä. Vanhin piirroksista on 29 vuoden takaa. Se on pysynyt eteisen komeron ovessa kiinni kaikki nämä vuodet - ja vielä samalla teipillä, seisahtuu asukas ihmettelemään.

Isän tyttärelleen säilytettäväksi antamat elintarvikekortit kertovat lasikehyksen alla karua kieltään sotavuosilta, jolloin ei suolapakettiakaan saanut ilman kuponkia, puistattaa Sirkka Vanhasta ajatus niukkuuden ajasta vieläkin. Toisella seinällä on kehystettynä rivi huomionosoituksia, jotka kertovat mm. rintamaveteraanien hyväksi tehdystä työstä ja lähetystyöstä Venäjän Kanneljärvellä. Onpa raameissa säilynyt myös rippitodistus juhannukselta 1946. Se vie ajatukset ihaniin nuoruusvuosiin keinutuolissa istuskellessa.

Huoneita 66 neliön asunnossa on keittiön lisäksi kolme; pikkuhuone, olohuone ja makuuhuone. Sauna puuttuu ja juuri sitä asukas sanookin välillä kaipaavansa.

– Puuliiteriin teettäisin kyllä saunan, jos asia olisi minun vallassani. Mutta eihän minulla senkään puolesta hätää ole. Käyn saunottelemassa tyttären luona.

Vuokraakin, 467 euroa, sähköt päälle, Sirkka Vanhanen pitää kohtuullisena. Arjen tärkeät asiat löytyvät kävelymatkan päässä. Täältä on eläkeläisenäkin helppo kipaista milloin Pietarsaaren karjalaisten ja eläkkeensaajien porinakerhon rientoihin, milloin toimittamaan rintamaveteraanien toiminnanohjaajan askareita.

Kesäidylliin kuuluu kukkiva puutarha. On tuomea, syreeniä, omenapuuta, kulleroa, vuokkoja, iiriksiä, jasmiinia, hansaruusua. Kunniapaikalla viihtyy vanhan Warman kaupan pihasta purkutöiden alta turvaan siirretty vanha juhannusruusu. Pieneltä palstalta asukas korjaa salaatin, mansikan, vadelman, herukan ja mustikkapensaan sadon.

– Mitään ei puutu. Näin on oikein hyvä asua.

Pirkko Högkulla, teksti ja kuvat

FINGERPORI

Fingerpori