Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Antti Timonen kertoo kolumnissaan kesäpukeutumisestaan: Kiltti mies

Perhonjokilaakso+ | ke 5.9.2018 klo 19:00

Reilut sata vuotta sitten naiset Suomessa alkoivat käyttää julkisesti housuja hameiden ohella. Shokki ja kauhistus! Epäsopivaa! Näin reagoitiin aluksi. Sittemmin reaktiot ovat lieventyneet.

Ostin itselleni hameen heinäkuun lopussa. Sivumennen mainiten paras vaateostos vuosiin. Kesä oli niin kuuma, että esitin vaimolleni kysymyksen: ”Onko tosiaan niin, että miehille ei ole kunnollisia hameita?” Kevyellä googlaamisella hän löysi sivuston, joka myi vartavasten miehille suunniteltuja hameita. Vajaa seitsemänkymppiä, pari päivää odottelua ja kesäasu muuttui radikaalisti parempaan.

Helsingin kokoisessa kaupungissa liikkuu vaikka miten pukeutunutta viheltäjää. Arvelin, ettei mies hameessa herättäne suurempaa huomiota. Olin oikeassa. Kommentteja on tullut hyvin vähän ja niistäkin suurin osa on ollut positiivisia. Jokapäiväinen näky mies hameessa ei kuitenkaan ole, sen huomaa ihmisten reaktioista.

Reaktiot ovat johtaneet minut ajattelemaan hameeseen pukeutumisen yhteiskunnallisia ja yksilökohtaisia merkityksiä.

Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että kaikille miehille tekisi hyvää kulkea hameeseen pukeutuneena muutamia päiviä, vähintään. Näinä #metoo –aikoina miesten olisi hyvä omakohtaisesti ymmärtää, miltä tuntuu oikeasti olla arvioivan katseen kohteena. Olen antanut itselleni kertoa, että monille naisille on tuttua se, että heitä katsahdetaan ensin silmiin, sitten nopea vilkaisu noin 30 cm alemmas, ja sitten katse mahdollisesti hakeutuu takaisin silmien tasolle. Mies hameessa aiheuttaa saman. Olen oppinut reilussa kuukaudessa huvittamaan itseäni sillä, miten ihmiset (sukupuolesta riippumatta) kuljettavat katsettaan ylhäältä alas varttani pitkin. Vain siksi, että pukeutumisessani on jotain valtavirrasta poikkeavaa. Se ei ole minulle ongelma. Mutta sen tajuaminen miehenä omalla kohdalla on opettavaista. Oppii kiinnittämään huomiota siihen, mihin omat silmät vaeltavat.

Kaikkein opettavaisinta on kuitenkin ollut se, miten lapsi suhtautuu hameeseeni. Minulla on viisivuotias tytär. Kun hän kuuli negatiivissävytteisen arvion pukeutumisestani, hän puolusti minua kuin susiemo poikastaan: ”Iskä saa tietysti pitää hametta, koska se tykkää siitä ja haluaa pitää sitä!”. Hänelle, jolle ei ole opetettu kulttuurisidonnaista asennoitumista miesten tai naisten pukeutumiseen, asia oli ongelmaton. Sama lapsi ei myöskään näe ihmisen ihonväriä värinä, vaan värin sisällä on aina ihminen. Asumme yhdessä Suomen monikulttuurisimmista lähiöistä, joten väripaletti on laaja ihan lähellä. Usein sanotaan, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ja njin se onkin. Juuri sellainen tulevaisuus, jonka haluamme heille antaa. Jos kasvatamme lapsemme toistamaan vanhoja ennakkoluuloja, emme anna heille oikeaa mahdollisuutta tehdä maailmasta parempaa. Olkaamme tarkkana siinä, minkälaista ”kulttuurillista” kuormaa lapsillemme siirrämme. Sillä välin: kaikki miehet, kun ensi kesä koittaa, kokeilkaa yllättää itsenne, pukeutukaa kilttiin. Säästyy aikaa alusvaatepyykissäkin.

Kirjoittaja on kaustislaissyntyinen näyttelijä, nykyään kilttimies Helsingissä.

Fingerpori