Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Sanni Aho pääkirjoituksessaan: Koskematon koulutie

Perhonjokilaakso+ | ke 15.8.2018 klo 19:00

Nälviminen, tavaroiden piilottelu ja jopa eri tasoinen töniminen ja potkiminen ovat toivottavasti kokonaan taakse jäänyttä elämää nykymuotoisessa yhtenäiskoulussa. Sitä se ei ollut 90-luvulla.

Jo kauan sitten juttelin erään kouluaikojen piinaajani kanssa. Hän halusi pyytää anteeksi, mutta ei osannut selittää sitä, miksi valikoiduin kohteeksi. Emme ole sen jälkeen liiemmin kohdanneet, mutta muistan keskustelun lämmöllä.

Ysärikoulussa ei kannattanut erottua. Oli oltava kuten muutkin ja mielellään toimittava kuten tytön kuuluu. Oltava hiljaa ja väistettävä, sillä pojat olivat poikia.

Tämä kaikki on vastoin nykyisiä vaatimuksia. On hyvä olla erilainen ja nuorimmat tubettajat ovat brändänneet itsensä jo alakouluikäisinä. Kun on kuusi vuotta kuullut olevansa huono, niin kesti pidempään jättää taakse ajatus, että "mitähän muut tästä ajattelevat". Lapsen mieli suojelee aikuisena ja omat kouluaikojen kokemukset eivät ole enää kirkkaina mielessä.

On helppo uhriutua, mutta ei omatuntoni puhdas ole. Hyvä kiertää, mutta niin myös paha ennemmin tai myöhemmin ja olen siitä pahoillani.

Tyttäreni aloitti esikoulun viikko sitten. Toivon, että hän saa olla koulussa sellainen kuin on. Iloinen, idearikas, taiteellinen, ihana. Teen kaikkeni, jotta hän ei pelkää ihmisiä.

Toivon todella, että tyttären tavarat pysyvät paikoillaan ja hänen ei tarvitse kuunnella enää koskaan aikuisilta piilossa supatettuja haukkuja.

Olkoon nyt kouluarkeen totuttelevien lasten ja nuorten aika sellaista, mitä ei tarvitse pyytää anteeksi aikuisena.

Sanni Aho

Fingerpori