perjantai 19.10.2018 | 02:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Vili Ruuska kertaa kolumnissaan unohtumattomia kisamuistoja

Perhonjokilaakso+ | Ke 13.6.2018 klo 22:00

Ohi on! Varusmiesten viljelemä lausahdus kuvaa osuvasti tuntojani tiistaiaamuna. Enää ei tarvitse laskea viikkoja tai kuukausia siihen hetkeen, kun kesän suurin urheilutapahtuma pyörähtää käyntiin.

Tarunhohtoiset jalkapallon MM-kisat tempaisevat kuukaudeksi mukaansa. Intohimoisen penkkiurheilijan pakaralihakset ovat taatusti koetuksella, kun kansainvälisten kärkijoukkueiden otteita voi katsoa suorina lähetyksinä – päivästä toiseen ja aamusta iltaan.

Tuossa tuokiossa vauhtiin pääsevä lopputurnaus tarjoaa varmasti hienoja elämyksiä meille tosifaneille, mutta on sitä tapahtunut ennenkin. Niinpä teen pikaisen aikamatkan minua eniten sykähdyttäneisiin kisamuistoihin.

Ensimmäinen tarkasti mieleni sopukoihin syöpynyt muistijälki jalkapallon MM-kisoista on vuodelta 2002. Istuin monet illat pikkunassikkana mummolan nahkasohvalla ja seurasin lumoutuneena huippupelaajia.

Yksi pallotaitureista oli mielestäni aivan omaa luokkaansa. Brasilian kärkipelaaja Ronaldo säväytti nopeudellaan ja maalintekotaidoillaan. Kun sambamaan maalitykki laukoi kaksi maalia finaalissa Saksaa vastaan, olin sulaa vahaa idolini edessä.

Arvaat varmasti, kuka olin sinä kesänä pihapeleissä. Omaksuin kaikki liikkeet harhautuksia ja tuuletuksia myöten esikuvaltani. Fanipaitakin taisi olla päällä, ellen aivan väärin muista.

Jälkikäteen olen naureskellut tilanteen ironisuutta. Minä, nykyisin Saksan vankkumaton kannattaja, hurrasin estoitta finaalivastustajan parhaalle pelaajalle! Kaikkeen sitä ihminen hairahtaa.

Tuli kesä 2006, ja jälleen oli aika virittäytyä MM-kisatunnelmaan. Ronaldo ei ollut enää palvonnan kohteeni – uusi virtuoosi oli vallannut paikan.

Ennen kisoja olimme lomareissulla, jossa sain mahdollisuuden ostaa jalkapallohenkisen pelipaidan. Valintani osui sininuttuun, jonka etuosa oli laveerattu kaljupäisellä megatähdellä. Tupla-Z eli Zinedine Zidane oli tuolloin kovassa huudossa.

Yksi päähänpisto kaiken muuttaa voi. MM-finaalissa ranskalaismaestron itsehillintä petti täysin.

Pelivälineen sijaan sankarini pusku kohdistui italialaistoppari Marco Materazzin rintakehään. Hetken hutilointi päätti pelintekijän iltapuhteen sekä maajoukkueuran. Samalla syöttöniekka putosi pysyvästi jalustaltani.

Kolmas ja ehkä tärkein kisamuistoni sijoittuu edellisiin MM-kisoihin. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä, ja Saksasta oli tullut suosikkijoukkueeni.

Välieräottelu jäi lähtemättömästi mieleen. Valkosoturit nuijivat suurinumeroisesti vastustajansa kumoon, ja tie vei loppuotteluun.

Häviävänä osapuolena semifinaaleissa oli Brasilia – kuinkas muuten. Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Kisamuistot koostuvat monenlaisista tuntemuksista, kuten ilosta, surusta, ylpeydestä ja häpeästä. Skaalan ääripäät ovat uskomattoman lähellä toisiaan, ja hyvä niin.

Siitähän vaikuttavassa urheiluelämyksessä pohjimmiltaan on kyse.

Kirjoittaja odottaa vesi kielellä jalkapallon MM-kisoja.

#
Fingerpori