Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Tupalan nurkilta, Risto Puolimatka: Milloin ihminen tietää mille uralle lähteä?

Nivala-lehti+ | ke 8.8.2018 klo 21:30

Kesän aikana on ollut lukuisia tapaamisia, kun tasakymmenvuotiset ovat kokoontuneet muistelemaan omia kouluaikoja. On ollut ylioppilaita, ammattikoululaisia, kansakoululaisia, rippikoululaisia.

Siitä on kohta puoli vuosisataa, kun äiti otti poikansa mukaan ja vei nykyisen Seuratuvan taakse punatiiliselle kansakoululle, nyt jo puretulle. Vaikeaa oli jääminen ja itku siitä tuli. Mutta kyllä se siitä, opetti elämä melko pian.

Kansakoulu meni Viita-Iitan, Mylly-Annin ja Mylly-Epin luotsauksessa. Tuli kouluoppia, mutta mukaan tarttui totta kai myös asenteita ja näkemyksiä elämästä. Paha mennä sanomaan, kumpi kouluopetuksessa on merkityksellisempää.

Samaa kouluopin ja elämäntiedon jakamista jatkoivat keskikoulussa ja lukiossa aineenopettajat. Varsinkin lukiossa tuntui siltä, että juuri sinne kuulun.

Ehkä kuuluinkin, mutta myöhemmät pohdinnat ovat vakuuttaneet minut siitä, että ihmisen on hyvä etsiä omaa paikkaansa. Lukio käy yhdelle, ammattikoulu toiselle, puhumattakaan työssä oppimisesta eli oppisopimuskoulutuksesta – mikä mainio väylä päästä tämän yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi. Jonkun ura urkenee harrastuksen kautta. Suurin vaikuttaja voi olla jopa sattuma.

Sitä minä vain näin laiskuuteen taipuvaisena ihmisenä surkuttelen, että hyvin nuorena pitäisi ihmisen muka olla varma elämänurastaan. Pitäisi tietää jo teininä, mitä tekee loppuelämänsä. Olisiko aikaa istua alas ja tuumata? Voisihan tuota miettiä välivuoden tai pari, mutta kun niistä pahuksista ei saa ainakaan lisäpisteitä koulupaikkaa hakiessa.

Aikoinani lähdin lukemaan kieliä. Ei siitä ollut uraksi kuitenkaan, minun mielestäni, ja aihe lakkasi kiinnostamasta. Siinä tuskassa kysyin kesätöitä eräältä Jansulta, joka päätti antaa tilaisuuden nuorelle idealistille.

Se ratkaisi tähänastisen loppuelämäni. Eikä kesken jääneistä kieliopinnoistakaan ollut haittaa. Kieliä tarvitsin kovasti urallani sittemmin.

Nykyisten eläkesääntöjen voimassa ollen minulla on kymmenkunta vuotta aikaa vielä miettiä, mitähän sitä tekisi isona.

* * *

Yllä olevien kutsumanimien takana ovat kansakoulunopettajat Ida Viitakangas, Anni Myllymäki ja Eero Myllymäki ja Nivala-lehden silloinen päätoimittaja Jaakko Salmela.

#
Fingerpori