SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Lestijoki+ | to 12.4.2018 klo 09:43

Arto Ojakankaan kolumni: Kaveri kivikaudelta

Meitä ennen tällä paikalla asunut emäntäihminen löysi perunapellosta kivikautisen tasataltan. Se on nykyään entisellä koululla vitriinissä tai ainakin oli. Saattoivathan kunnan miehet viedä sen kaupungin työkaluvarastolle koulun sulkemisen yhteydessä. Asia pitää tarkistaa.

Minäkin olen maata möyriessäni katsellut pellosta nousevia kiviä sillä silmällä. En ole löytänyt kirveitä enkä talttoja, pari pientä ja terävää ikään kuin työstettyä kivensirua kyllä. En tosin käsitä mihin kivikauden asukas olisi voinut niitä käyttää. Ehkä bikinirajauksen tekemiseen.

Hankien keskellä eläessäni olen miettinyt, miten kivikauden kaveri selvisi talvesta. Lumitöitä se ei tehnyt tai saattoi se potkiskella pahimman nietokset majansa oven edestä. Tai luultavammin se komensi akkansa lakaisemaan lumia kuusenoksalla. Siihen aikaan ihminen, mieskin, oli vielä kehittymätön ja tasa-arvo tasan nyrkin korkeudella.

Kylmyydestä kivikauden jeppe ei varmaan suuremmin kärsinyt, oli tottunut viileyteen ja puitahan riitti poltettavaksi. Kuivia keloja löytyi varmasti kantomatkan etäisyydeltä. Onneksi kivikautiset kiinalaiset olivat jo silloin keksineet tulen.

Ruokansa kivikautislainen joutui juoksemaan kiinni, kivittämään hengiltä, ampumaan jousella tai keihästämään. Riistaa varmasti oli runsaasti. Saattoi jopa valikoida vähärasvaisen pyyn tai epäterveellisemmän näköisen koppelon väliltä. Myös kamppeet piti riistää elukoiden päältä. Kivikautisen emäntä riemastui ilveksen nähdessään: ”Turkki! turkki! Heitä, ukko, keihäs!” Tai kun huomasi oravan puussa: ”Tissiliivit, tissiliivit. Ammu äijä vasama!”

En tiedä kuinka isoissa porukoissa kivikaudella asuttiin. Kerrosmajoja ei kuitenkaan rakennettu. Löydösten perusteella naapureita oli ainakin reippaan kilometrin päässä Leppilammella. Melko varmasti Lummukan ja Leppilammen miehet tekivät yhteistyötä karhun- ja hirvenmetsästyksen merkeissä ja nauttivat peijaisissa huumaavia sieniä. Ja lauloivat rumia lauluja.

Epäilemättä myös naisväki keräili syötäviä kasveja ja marjoja porukalla aivan vain siksi, että saivat juoruta. Siitä ei ole tietoa mikä heidän kielensä oli, mutta varmasti akoilla riitti toisilleen sanomista jo silloin. Kokemuksia vertailtiin. Synnytysten vaikeutta päiviteltiin ja miesväen tolkuttomuutta paheksuttiin. Puskasta kuului tuon tuosta: me too. Ehkä miesväkeä, ainakin joku pojankossi keihään kanssa, kulki naisten mukana petojen varalta. Tai ehkä riitti, kun mukaan otettiin heimon vanhimpia muoreja ja vaareja sudensyötiksi. Sillä tavalla ehkäistiin myös kestävyysvajetta.

Joskus olen miettinyt, että millainen tilanne syntyisi, jos vuosituhannet katoaisivat minun ja kivitalttansa perunapeltoon pudottaneen väliltä, ja tulisimme tuossa tuvan nurkalla vastakkain. Hämmästys olisi molemminpuolinen. Kivikauden kaveri saattaisi hyvinkin tappaa minut kaiken varalta, etäisesti ihmistä muistuttavan luonnottoman pitkän honkkelin. Ei auttaisi, vaikka yrittäisin selittää, että se Lestijoen juttukin on vielä kirjoittamatta.

Arto Ojakangas

FINGERPORI

Fingerpori