Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Purjeet kuljettivat perheen Karibialle - Jaana Penttilä ja Chris Mole lapsineen ovat purjehtineet maailmalla viimeiset viisi vuotta

Kokkola-lehti+ | ke 29.8.2018 klo 20:00

Venla Tastula

Vuonna 2012 kokkolalaislähtöinen Jaana Penttilä, hänen aviomiehensä Chris Mole sekä pariskunnan kolme lasta Charles, James ja Alice tekivät täyskäännöksen elämässään. Taakse jäi elämä Englannissa kun perhe muutti Swan 53 -veneeseensä tarkoituksenaan seilata maailmalla.

Viisi vuotta myöhemmin takana on reitti läpi Kuuban, Kolumbian, Nicaraguan ja monen muun Karibian saaren. Vene-elämä vei mennessään, vaikka alun perin 17 vuotta sitten ajatus purjehdusharrastuksesta lähti vain äkkinäisestä ideasta.

– Halusimme vain jotain tekemistä. Meillä oli hyvät työt ja vuokrattavia asuntoja, joten meillä oli varaa ostaa vene, Chris Mole muistelee.

Vene hankittiin ja ensimmäiset matkat sijoittuivat Englannin lähialueille.

– Vuoteen 2006 asti matkustimme edestakaisin purjehtimaan ja taas Englantiin töihin. Välillä tuli parikin vuotta, että emme käyneet veneellä, Penttilä kertoo.

Pariskunta kävi purjehduskursseilla ja kerrytti kokemusta. Vuonna 2012 perhe hankki Swan 53 -veneensä, joka sai nimen MoodyFinn.

Lopulta edestakaisin matkustaminen sai riittää ja perhe päätti asettua veneeseensä kokoaikaisesti. Satamapaikkana oli Grenada ja muutaman ensimmäisen vuoden perhe purjehti Karibianmerellä.

– Saint Vincent, Saint Lucia, Guadeloupe, Puerto Rico...Penttilä luettelee.

Kiirettä perhe ei pitänyt vaan yhdessä kohteessa saattoi vierähtää kuukausiakin. Vuonna 2014 perhe päätyi lopulta Kolumbiaan, jossa viisikko viihtyi kokonaisen vuoden.

Tänä vuonna MoodyFinn purjehti Panaman kanavan läpi suuntanaan Peru. Penttilän ja Molen mukaan monen purjehtijan meritie vie Galápagossaarille, mutta he valitsivat toisin.

– Galápagossaarille mentäessä veneen pohjassa ei saa olla mitään likaa. Satamapaikka maksaa 2000 euroa ja rantaan saa mennä vain oppaan mukana, jolle maksetaan 250 euroa päivältä, Mole kertoo.

– Saari on suojeltu alue, Penttilä lisää.

Sen sijaan perhe suuntasi Ecuadoriin ja sieltä edelleen Peruun, jossa vene on tällä hetkellä. Viime kuussa perhe matkusti vierailulle Eurooppaan määränpäänään myös Kokkola.

Vuonna 1992 Kokkolasta Englantiin Au pairiksi lähtenyt Penttilä jäi sille tielle. Englannissa asuessaan vierailuja kotimaahan tehtiin vuosittain, mutta nyt maapallon toisella puolella seilaaminen on harventanut käyntejä joka kolmanteen vuoteen.

Vaikka Karibian paratiisirannat kuulostavat houkuttelevilta, ei niillä purjehtiminen ole aina luksusta. Länsimaisia mukavuuksia ei ole aina saatavilla ja matkoilla vanhemmat vuorottelevat öisin vahdissa pari tuntia kerrallaan. Vakiintuneesta elämästä irtautuminenkaan ei ollut yhdentekevää.

– Kun jätin työni ihmiset ihmettelivät. Se työ olisi ollut koko elämän mittainen. Lapsen koulupaikasta olin taistellut ja ajattelin, että nytkö vain jätän sen. Sydän takoi kun allekirjoitin kirjallisen päätöksen siitä, että James ei tule enää kouluun, Penttilä kertoo.

Siitä lähtien pariskunta on opettanut lapsiaan veneellä. Tähän saakka Jamesilla,11, ja Charlesilla,8, on ollut opetusta kolme tuntia päivittäin ja Alicelle,6, kaksi tuntia päivittäin.

Matkoille valmistautuminenkin vie oman aikansa laivan kunnostamisen lisäksi.

– Kauppaan mennessämme meillä on kuusi ostoskärryä. Paikalliset katsovat ja ihmettelevät.

Yhdessä tekeminen onkin välttämättömyys.

– Olemme aina yhdessä ja joitakin se kauhistuttaa. Meillä on mennyt aina hyvin, sanoo Penttilä.

Suuren vastuun ja pienessä tilassa elämisen vastapainoksi perhe nauttii elämäntyylin tuomasta vapaudesta.

– Vapaus on parasta. Ja kaikki ne paikat joita näkee. Tuolla on kokonainen maailma nähtävänä, Penttilä toteaa.

Mieleenpainuvia hetkiä on perheen mukaan ollut muun muassa valaan uiskentelu veneen ympärillä. Lapsille mieleen ovat taas jäänet merisairaudet. Mieleen tulee myös paikallisten tapaaminen. Anna ja saa -periaate on toiminut perheen matkoilla.

– Annoimme kuna-intiaaneille San Blasissa vanhan purjeemme. Siitä ommeltiin 18 uutta purjetta, jotka jaettiin kylän asukkaille. Sen jälkeen kaikilla vastaantulijoilla oli osa meidän purjetta. Vastineeksi saimme 16 hummeria, Chris muistelee.

Kokkolan loman lähestyessä loppuaan talossa asumista on takana reilu kaksi kuukautta. Vaikka vuosiin on mahtunut muutamia talossa vietettyjä kuukausia, on talo tuntunut nyt omituiselta. Mukavaa on kuitenkin ollut.

– Tämä on mukavaa muutama kuukausi kerrallaan. Parasta on pesukone, koska veneessä pitää pestä käsin.

Lapsille isoäidin luona asuminen on ollut mieluisaa. Veneessä ei aina toimi internet-yhteys, eikä televisiota ole.

– Täällä on voinut katsoa Netflixiä. Olemme modernin ajan lapsia, James sanoo.

Länsimainen elämäntyyli ei kuitenkaan jatku enää kauan, sillä seuraavaksi perhe matkustaa takaisin Peruun, jossa se viettää loppuvuoden. Tammikuussa MoodyFinn kutsuu taas takaisin. Suunnitelmissa on jatkaa vene-elämää ainakin seuraavat kolme neljä vuotta. Karttaa on jo katsottu seuraavaa etappia varten.

– Seuraavaksi menemme Pääsiäissaarille, Ranskan Polynesiaan ja kohti Uutta-Seelantia, Chris Mole kertoo.

Puheissa vilahtaa myös Thaimaa ja Etelä-Afrikka. Siinä alkaakin olla jo maailmanympärysmatka taitettuna.

– Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta maailmanympärysmatkalle. Voisin vaikka lentää osan matkasta, Penttilä nauraa.

#
Fingerpori