SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Keskipohjanmaa+ | la 14.7.2018 klo 07:00

Vain kolmelle kelpasi ilmainen maapala, kun 500 hengen sovhoosi lopetettiin – Köyhä Karjala pitää pellot paketissa

Perunanviljelijä Andrei Sosunkevitš on Karjalan tasavallassa harvinainen näky. Yksityisyrittäjä puurtaa maillaan pitkää päivää hienojen työkoneidensa kanssa, mutta ei saa laajentumista varten pankkilainaa. Karjalassa suurin osa pelloista on kesannolla ja metsät mätänevät teiden puutteen vuoksi pystyyn.

Markku Saksa

Venäjän Karjalassa Petroskoin liepeillä asuva Andrei Sosunkevitš, 54, älysi ottaa ilmaista maata vastaan, kun Neuvostoliitto luhistui. Vuonna 1992 valtion omaisuutta alettiin jakaa tasan demokratian nimissä. Sosunkevitš työskenteli traktorimiehenä 500 hengen sovhoosissa Petroskoin liepeillä. Hän sai 10 hehtaaria metsää. Vain kolmelle henkilölle maa kelpasi.

Sovhoosilaiset eivät tuolloin ymmärtäneet omistamisen käsitettä. Heille oli kerrottu kymmeniä vuosia, että omistaminen on veren imemistä lähimmäisestä. Sosunkevitš kertoo, että ilmaisen maapalan hylänneet ovat myöhemmin katuneet hölmöyttään, mutta valtio ei järjestä uusjakoa.

Sovhoosin johtaja elää herroiksi

Sosunkevitšryhtyi yrittäjäksi, mikä on vieläkin Venäjällä harvinaista. Hänellä on kymmenen hehtaaria lahjoitusmaata ja 45 hehtaaria valtion vuokramaita, joilla hän viljelee perunan ohella porkkanaa, punajuurta ja mansikkaa.

Hän arvelee, että ilman maapalaa jääneitä ei ehkä kiinnostaisi niinkään yrittäminen vaan maan myyminen. Sovhoosissa piti tehdä raskaita töitä aamusta iltaan huonoilla työvälineillä. Kunniakirjoja ja arvonimiä kyllä jaettiin, mutta mitkään työponnistukset eivät karttuneet omaisuudeksi.

Sovhoosin johtaja sentään oivalsi, mitä omistaminen on. Hän osti halvalla valtion maat ja elää nyt vauraana miehenä. Hänellä on nyt koneistettu suuri maatila, jossa on töissä 150 henkeä. Tila tuottaa markkinoille perunaa, porkkanaa ja maitoa 700 lehmällä. Tarina on tuttu myös muualta Venäjällä.

Puut mätänevät metsiin

Karjalan tasavalta kituuttaa köyhyydessä, vaikka väki istuu vertauskuvallisesti kultasäkin päällä.

Väkiluku vähenee, nuoret lähtevät pois Pietariin, Moskovaan ja Suomeen etsimään parempaa elämää, mutta Karjalassa on silmänkantamattomiin kesannolla olevia hedelmällisiä peltoja. Niitä ei kukaan viljele.

Myös metsäomaisuutta on paljon, mutta arvokas puu jää metsiin mätänemään metsäautoteiden puuttumisen vuoksi.

Puuta saadaan käyttöön pääasiassa talvella teiden läheltä, kun maaperä routaantuu ja kantaa työkoneita.

Pankkilainat kiven alla

Sosunkevitšon laajentanut yritystoimintaansa aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Se on tapahtunut aina omalla rahalla. Yksityistä sijoittajaa hän ei halua yritykseensä osakkaaksi.

Mies arvelee rikastuvansa kunnolla, jos tuuli lennättäisi hänelle 35 000 euroa, jolla hän voisi vuokrata lisää mansikkamaata.

Markkinat vetäisivät vaikka kuinka paljon mansikkaa ja lisäksi perunaa ja juureksia. Hintakin on hyvä, mutta maata puuttuu.

Pankkilainaa ei saa millään järkevällä korolla ja ehdoilla.

Mutta tällaista tämä meidän valtiomme politiikka on! Sosunkevitš toteaa.

Hänen yhden miehen yrityksellään ei ole kuitenkaan suurempaa hätää. Sosunkevitšin siemenperunat menevät kaupaksi Etelä-Venäjää myöten. Niitä on tultu ihastelemaan Moskovasta ja Hollannista saakka.

Aikaisemmin perunan siementä tuotiin Suomesta, mutta Venäjän omien vastapakotteiden vuoksi tuonti ei ole enää sallittua.

Viljelyssä häntä ovat auttaneet suuresti ilomantsilaisen perunanviljelijän Erkki Kuivalaisen neuvot.

Kuivalainen oppi tuntemaan Sosunkevitšin opettaessaan Karjalan tasavallan viljelijöitä maatalouden neuvonta- ja kehittämisorganisaation ProAgrian riveissä.

Kommunismin jälkeinen mentaliteetti

Sosunkevitšissa ei näy ulkonaisen menestyksen merkkejä. On mahdoton kuvitella, että hänen ranteessaan olisi Rolex, mutta työvälineet ovat viimeisen päälle.

Traktorit konehallissa ovat hienoja ja uusia. Toyotan maasturissa on kahdeksan litran kone. Näkyypä hänellä olevan iso kaivinkonekin möyrimässä suuren perunapellon laidassa.

Kun kysyn Sosunkevitšilta, miksi kukaan muu ei viljele laajoja, hedelmällisellä maalla olevia peltoja, hän vastaa, että esteenä on lainsäädäntö ja ihmisten mentaliteetti.

Sosunkevitš puhuu mieluummin kommunismin jälkeisestä mentaliteetista kuin laiskuudesta.

Shokkiterapia ei toiminut

Kun kommunismi luhistui, Venäjän hallitus pani toimeen niin kutsutun shokkiterapian. Sen toteuttajiksi kutsuttiin tunnettuja talousmiehiä lännestä kuten professorit Anders Åslund Ruotsista ja Jeffrey Sachs Yhdysvalloista.

Heidän ohjeistuksessaan valtion omaisuus jaettiin tasan demokratian nimissä. Kaikille kansalaisille annettiin 10 000 ruplan arvoiset arvopaperit.

Kansallisomaisuuden tasajako kuulostaa reilulta, mutta lopputulos oli katastrofi. Venäjä kärsii siitä vieläkin.

Ongelma oli se, ettei kansa ymmärtänyt omistamisen arvoa. Usein vodkapullo riitti maksuksi papereista.

Nopeimmat keräsivät joukko-ostoilla omistusosuudet pois ja pääsivät kokonaisten tehtaiden ja öljy- ja kaasuyhtiöiden omistajiksi. Juuri heistä tuli paljon puhuttuja oligarkkeja.

Nykyisin venäläiset ajattelevat, että sukupolvien aikana kerääntyneen kansallisvarallisuuden tasajako kertarysäyksellä ei ollut järkevää.

Osa venäläisten nykyisestä länsivastaisuudesta selittyy shokkiterapialla. Joissakin piireissä sitä pidetään jopa lännen toimeenpanemana sabotaasina.

Suomalaisetn neuvot tulivat tarpeeseen

Ilomantsilainen Erkki Kuivalainen ilahtuu puhelimessa saadessaan terveisiä Sosunkevitšilta.

Sosunkevitš on erikoinen henkilö. Hän otti vastaan opetuksen, imi kaikki neuvot ja myös noudatti niitä.

Hän on yrittäjähenkinen ja pitkäjänteinen. Hän hoksasi heti, että tässä on kehittämisen paikka. Opit olivat tarpeen, sillä Sosunkevitš oli toiminut sovhoosin traktorimiehenä, kertoo Kuivalainen.

Kuivalaisista ja Sosunkevitšeista tuli perheystäviä, ja he tapaavat muutaman kerran vuodessa Venäjällä ja Suomessa.

Sosunkevitš on jopa oppinut muutamia sanoja suomea. Hän katselee sinistä taivasta ja sanoo selvällä Suomen kielellä: ”Kuiva”. Hän tarkoittaa, että ei ole satanut.

Kuivalainen kertoo, että hän onnistuu puhumaan viljelyasiat Sosunkevitšin kanssa puhelimessa sekakielellä, joka vilisee venäjän, englannin ja suomen sanoja.

Viljelijät ovat huvenneet

Karjalan tasavallassa oli yksityisiä farmareita alun perin noin 80. Kuivalaisen mukaan heistä ehkä noin puolet viljeli perunaa. Muut ylläpitivät maitotiloja ja karjaa.

Yksityisiä perunanviljelijöitä on nykyään enää noin 10–15.

Ehkä luopujat huomasivat, että tässä täytyykin tehdä tosissaan töitä.

Kuivalaisen mielestä on täysin käsittämätöntä, ettei Venäjän valtio anna kesantopeltoja ihmisten käytettäväksi, vaan perii niistä sellaista vuokraa, johon ihmisillä ei ole rahaa.

On vaikea ymmärtää, miten kesannolla olevat pellot hyödyttävät valtiota.

Vain helpot hedelmät korjataan

Metsätyökoneisiin erikoistunut inkeriläinen insinööri Viktor Kirjonen istuu kotitalonsa kahvipöydässä. Hän kertoo, että vieraspaikkakuntalainen näkee Karjalan maanteiden varsilla komeaa mäntymetsää, mutta näky on pettävä.

Talon emäntä Larisa tuo venäläiseen tapaan pöytään hilloa, pullaa ja suklaakonvehteja. Viktor jatkaa juttuaan Karjalan metsistä.

Vähän kun menee metsään sisään, kaikki onkin hakattu. Siellä ei ole mitään. Helpot hedelmät on korjattu tien läheltä, mutta syvemmälle ei ole päästy, koska ei ole metsäautoteitä.

Kirjosen mielestä metsällä pitää olla isäntä, eikä sellaiseksi riitä valtio.

Isännättömät valtion metsät mätänevät omia aikojaan, kun kukaan ei ole korjaamassa satoa.

Viktor Kirjonen tuntee Karjalan metsät, joissa hän on tallustellut metsästämässä 60 vuotta. Hän on käynyt paikallispolitiikkojen luona puhumassa siitä, kuinka metsää tulisi hoitaa ja hyödyntää, mutta turhaan.

Olen sanonut, että metsää pitää hoitaa ja harventaa, eikä sitä kannata tukkeina myydä. On tehtävä mööpeleitä, höylättyä lautaa tai jalostaa muuten. Mutta eivät he ole olleet kiinnostuneita.

Suomalaiset metsäyhtiöt mukana

Venäjän metsälaeista puhuu myös Metsäteollisuus ry:n Venäjä-asioiden päällikkö Juha Palokangas työmatkallaan Pietarissa.

Venäjän metsien omistusrakenne ei kannusta pitkäjänteiseen metsien hoitoon ja käyttöön, Palokangas vahvistaa venäläismiesten käsitykset.

Kun kommunismi romahti, poliittinen suunta muuttui kapitalistiseksi, mutta Neuvostoliiton aikaiset sosialistiset metsälait jäivät voimaan. Sen paremmin venäläisille kuin ulkomaalaisillekaan investoijille tämä ei ole mieluista, koska puiden istutukseen, metsäautoteihin sekä metsänhoitoon ja käsittelyyn sijoitetut varat eivät välttämättä jää metsänvuokraajan hyödyksi, vaan voivat päätyä muille toimijoille, jos valtio vuokraa maat toisille toimijoille.

Suomen metsäteollisuus hankkii Suomen tuotantolaitoksilla tarvitsemastaan puusta 10 prosenttia Venäjältä.

Suomalaiset metsäyhtiöt myös rakentavat tai kunnostavat metsäautoteitä Luoteis-Venäjällä jopa 100 kilometriä vuodessa. Korjattua metsää uudistetaan istutuksilla kuten Suomessakin.

Tausta

Väki vähenee, datšat yleistyvät

Karjala elää enimmäkseen valtion lainoilla.

Varsinkin nuoret muuttavat pois. Komeat karjalaistalot toimivat nykyisin yhä useammin kaupunkilaisten vapaa-ajan asuntoina eli datšoina.

Karjalan tasavalta on vain prosentti Venäjän pinta-alasta.

Ihmisiä Karjalassa on tuoreempien tietojen mukaan noin 622 000. Vuonna 1995 heitä oli 770 000.

Luonto on kuuluisa kauneudestaan. Siihen kuuluu metsiä, järviä ja kallioita.

Suomeksi

Sovhoosilla tarkoitettiin Neuvostoliitossa valtion omistamaa maatilaa, jonka työntekijät saivat palkkaa. Investoinnit maksettiin valtion budjeteista, ja sovhooseja johti valtion nimittämä johtaja. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen valtiontuki sovhooseille loppui ja tilat menivät nopeasti konkurssiin.

Kolhoosi erosi sovhoosista siten, että se toimi osuuskuntaperiaatteella. Rahat jaettiin kolhoosin jäsenten kesken.

SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »

FINGERPORI

Fingerpori