SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Keskipohjanmaa+ | la 14.7.2018 klo 09:00

Kaupungistuminen jatkuu Suomessa – kaupunkipolitiikka kärkihankkeeksi

Kaupungistumisen jatkuminen on tosiasia myös Suomessa. Aluekehitykseen tarvittaisiin koordinoidumpaa päätöksentekoa, kirjoittaa johtaja Penna Urrila Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Penna Urrila

Kaupungistuminen on yksi aikamme suurimmista globaaleista megatrendeistä. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa yli puolet meistä asuu kaupungeissa, ja kaupunkiväestöstä taas puolet asuu miljoonakaupungeissa. Vastavirtaan kulkijoita ei juuri ole, sillä kaupunkiväestön osuus kasvaa lähes kaikissa maissa. Globaali kaupungistumisaalto luo liiketoimintaa myös monille suomalaisyrityksille, ja on osalle niistä suorastaan elinehto.

Suomenkin aluerakenne muuttuu parhaillaan vauhdilla, jota ei ole nähty vuosikymmeniin. Pääkaupunkiseudun ja joidenkin yliopistokaupunkien väestö kasvaa eurooppalaisittainkin kiivaasti ja joidenkin muiden kaupunkiseutujen maltillisesti, kun taas useimpien seutukuntien väestö supistuu.

Muutosvauhtiin nähden analyyttinen ja ratkaisuhakuinen keskustelu kaupungistumisesta ja aluerakenteesta on Suomessa ollut melko vaimeaa. Kaupungistuminen tunnutaan näkevän usein väistämättömänä ja voimakkaana virtana, jossa Suomi on vähän vastentahtoisesti mukana ajopuun lailla.

Kaupungistumisen jatkuminen Suomessa lähivuosina ja vuosikymmeninä lienee varsin selvää jo kansainvälisten esimerkkien valossa. Voimme kuitenkin aktiivisilla valinnoilla vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseemme pitkäjänteisesti, ja nyt tekemämme päätökset muun muassa kaavoituksessa ja rakentamisessa vaikuttavat aluerakenteeseemme ja samalla Suomen talouden toimintaedellytyksiin jopa useiden vuosikymmenten päähän.

EK esittää kaupunkipolitiikan nostamista seuraavan hallituksen kärkihankkeeksi. Hyvä alku hallitumpaan ja koko Suomen menestystä tukevaan päätöksentekoon voisi olla vaikka kaupunkipoliittisen ministerivaliokunnan perustaminen eri politiikkalohkojen päätöksentekoa koordinoimaan.

Suomen kaupungistuminen ei ole vain pakon ja taloudellisten tosiasioiden sanelemaa, vaan sen rinnalla ja taustalla myös arvot, toiveet ja asenteet ovat muuttumassa yllättävän nopeasti. Vaikka omakotitalo on edelleen monen suomalaisen unelma, koko ajan useampi meistä hakee tietoisesti urbaania elämäntapaa. Edes perheen kasvu ei tarkoita automaattisesti muuttamista kehyskuntiin, kuten vielä kymmenen vuotta sitten oli pääsääntönä.

Lapsiperheiden määrä Helsingin kantakaupungissa kasvaakin niin, ettei kaupunkisuunnittelu ja vaikkapa päiväkotien mitoitus tahdo millään pysyä perässä. Rakennemuutos ei yleisemminkään ole ollut kivuton, mitä ilmentävät esimerkiksi asuntomarkkinoiden yhä voimistuva kahtiajako ja vaikeutuva alueellinen osaajapula muun muassa Lounais-Suomessa.

Kaupunkien kasvu ei Suomessa saisi tarkoittaa pelkkää pääkaupunkiseudun paisumista, johon kaupungistumisesta puhuminen usein rinnastetaan. Helsingin seutu kilpailee eurooppalaisessa sarjassa, eikä sen menestys ole pois muulta Suomelta vaan kaikkien eduksi. Suomi kuitenkin tarvitsee paljon useampia menestyviä kaupunkialueita. Hyvänä tavoitteena voisi mielestäni olla, että joka maakunnassa olisi vähintään yksi kasvava ja vireä kaupunkiseutu, joka loisi elinvoimaa ympärilleen.

Keskustelua kaupungistumisesta ei tule käydä asettamalla pääkaupunkia ja maaseutua vastakkain. Tällainen vastakkainasettelu ei ensinnäkään edistä kenenkään etua, ja lisäksi sillä sivuutetaan tämän hetken ehkä suurin huolenaihe – pienet ja keskisuuret kaupunkimme, joista suuri osa on huolestuttavasti kuihtumassa.

Ilahduttavia poikkeuksiakin pienten kaupunkien kuihtumistrendissä onneksi on, sillä jotkut niistä ovat onnistuneet säilyttämään vetovoimansa ja myös elävän keskustan. Hyvänä esimerkkinä on viime vuonna järjestetyn keskustojen elinvoimavertailun voittanut Pietarsaari.

Kaupungistumisen rinnalla monet Suomen talouden keskeisimmät arvoketjut lähtevät jatkossakin maaseudulta. Elintarvikeala, biotalous, matkailu ja kaivosteollisuus sijaitsevat suurelta osin taajamien ulkopuolella, ja myös valmistava teollisuus tarvitsee tilaa ja logistiikkayhteyksiä. Näiden elinkeinojen toimintaedellytyksistä on pidettävä hyvää huolta.

Kaikille suomalaisille nuorille synnyinseudusta riippumatta on myös tarjottava näkymä kouluttautumiseen ja eteenpäin pyrkimiseen. Laadukkaan ja riittävän laajalti tarjotun perusopetuksen rinnalla toisen asteen koulutuksen oikea mitoittaminen seutukunta- ja maakuntatasolla on erityisen tärkeää.

Aluekehityksen nykyisiä ongelmia ei voida ratkaista millään yksittäisellä toimenpiteellä, ja juuri sen vuoksi nykyistä koordinoidumpi päätöksenteko olisi tärkeää. Kaupunkiseutujen kasvukipuja on lääkittävä ennen kaikkea kaavoituksen tuntuvalla lisäämisellä ja sujuvoittamisella. Toisaalta huomattavasti nykyistä nopeammat raideliikenneyhteydet Helsingin ja muiden kaupunkiseutujen välillä edistäisivät osaltaan aluerakenteen tasapainottumista ja sitä, että kasvavia alueita olisi useampia. Nopeat yhteydet pääkaupunkiin ja vaikkapa Helsingin lentokentälle voivat nimittäin olla elinehto sille, että jokin toiminto voi Suomessa ylipäänsä sijaita muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Tiiviin, raideyhteyksiin tukeutuvan kaupunkirakenteen yhä voimakkaampi kehittäminen loisi tilaa veturikaupunkiemme kasvulle ja vastaisi suomalaisten muuttuviin toiveisiin asuinympäristöstään. Liikkumisen siirtyminen enenevästi raiteille olisi myös yksi parhaista keinoista edistää ilmastotavoitteitamme.

Nykyistä koordinoidumpi päätöksenteko olisi tärkeää.

Kaupungistuminen on yksi suurimmista megatrendeistä.

SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »

FINGERPORI

Fingerpori