Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Festareilla on lukuisia levynjulkkarikeikkoja – Kansanmusiikki-instituutti julkaisee useita uusia levyjä ja kirjoja

Keskipohjanmaa+ | ti 10.7.2018 klo 08:30

Anni Saari

Kansanmusiikkijuhlat on vuoden tärkein aika, mitä tulee uusien kansanmusiikkilevyjen julkaisemiseen.

Kansanmusiikki-instituutti pyrkii julkaisuvastaava Jimmy Träskelinin mukaan julkaisemaan vähintään kolme levyä vuodessa. Instituutin julkaisupolitiikan keskiössä on julkaista ensinnäkin historiallista kansanmusiikkia, eli arkistolevyjä, tai materiaalia, jolla tiettyä perinnettä tuodaan esiin tai ylläpidetään.

– Arkistomateriaaliin pohjautuvia levyjä on yleensä tehty vähintään yksi vuodessa, Träskelin kertoo.

Toinen instituutille kuuluva musiikin ala on pelimannikentän levytykset, kuten mestaripelimannien levyt. Esimerkiksi vuonna 2016 instituutti julkaisi Purppuripelimannien Juhlalaulu-levyn.

Kolmas painopiste on jotakin kansanperinteen alaa informatiivisesti esiin tuova musiikki. Tästä esimerkki viime vuosilta ovat eroottista kansanperinnettä esittelevät levyt. Niihin kuuluvat mm. Träskelinin ja Sampo Korvan Turvalan uunilla- sekä viime vuoden lopulla julkaistu Duo Pimperot -yhtyeen levyt.

Instituutti on julkaissut myös nykykansanmusiikkia, mutta se tulee Träskelinin mukaan jatkossa vähenemään.

– Se ei ole aivan Instituutin oleellisinta aluetta. Sellaisille levyille löytyy parempiakin julkaisijoita. Instituutilla ei ole suurta markkinointikoneistoa, ja sitä tarvitaan, jos aikoo esimerkiksi suunnata ulkomaille.

Jatkossa instituutti aikoo julkaista nykykansanmusiikkia silloin, kun siitä on molemminpuolista hyötyä.

– Monelle yhtyeelle on edullisinta tehdä omakustanne. Silloin levyä voidaan myydä keikoilla ilman, että yhtyeen tarvitsee lunastaa ne ensin itse julkaisijalta, Träskelin selittää.

Kansanmusiikki-instituutti on tosin jo tehnyt muutaman levyn uudella yhteistyömallilla, jossa yhtye ja julkaisija jakavat levyntekokustannukset ja myös levyt jaetaan samassa suhteessa.

Kansanmusiikki-instituutti julkaisee varsin usein levyjä, jotka artisti tai kokoonpano on jo tehnyt itse lähes valmiiksi ja tarjonnut vasta sitten julkaisijalle. Esimerkiksi Mäsä-duon viimevuotisella levyllä lähes kaikki oli valmista.

– Mäsä on modernin pelimannimusiikin äänenkannattaja, joten levy sopi instituutin linjaan hyvin, Träskelin sanoo.

Myös Antti Paalasen ja Veikko Kuivalan levy on tehty näin. Paalanen on itse äänittänyt soittoja kenttä-äänitteenomaisiksi tallenteiksi.

Toinen vaihtoehto on se, että instituutti on mukana alusta saakka ja suunnittelee tuotannon yhdessä artistin kanssa. Näin tehtiin viimevuotinen Onni Rajaniemen levy. Se haluttiin tehdä mies ja kitara -periaatteella, ja Träskelin sekä etsi äänityspaikan että äänitti levyn itse.

Kansanmusiikin äänittämisessä eivät päde samat lainalaisuudet kuin rock-äänityksissä, joissa soittimet äänitetään lähimikityksellä neutraalissa tilassa, ja taltioimiseen tarvitaan paljon laitteistoa.

Toisena ääripäänä on yhdellä stereoparilla äänittäminen tietyssä, tietyllä tavalla soivassa tilassa. Träskelinin mielestä tämä metodi soveltuu perinteisen kansanmusiikin äänittämiseen paremmin. Träskelin muistuttaa, että akustisten soittimien ääni syttyy vasta hiukan kauempana instrumentista.

Monet kansanmusiikkiyhtyeiden levytykset ovat niin sanottuja studiolivejä, eli ne äänitetään tilassa, jossa kaikki soittavat yhtä aikaa. Näin halutaan taltioida sekä yhteissointi että jokainen instrumentti. Tämä ei miksaajan kannalta ole se helpoin vaihtoehto. Träskelinin mukaan hyviä kansanmusiikin äänittäjiä ja miksaajia kuitenkin on. Usein yhtyeellä itsellään on jo mielessä sopivia tekijöitä, ja Träskelin luottaa tähän näkemykseen.

Sen sijaan visuaalisen ilmeen Träskelin hoitaa instituutin nimissä aina itse, sillä hän on myös graafikko.

– Yleensä mietitään, lähdetäänkö liikkeelle valokuvasta vai jostakin muusta. On hyvä, jos voidaan käyttää tiettyä visuaalista elementtiä, johon koko levy ikään kuin kääritään. Esimerkiksi, jos se on hirsimökki, kuvaisin eri puolella mökkiä. Yhdestä kuvasta tulisi levyn kansi, toisesta tausta ja muita kuvia käytettäisiin muuten levyllä.

Toisinaan Träskelin käyttää visuaalisen ilmeen toteuttamisessa musiikin herättämiä mielikuvia, mutta ei aina.

– Jotakin voi häiritä, jos kuulokuva ei ole samaa maailmaa kuin visuaalisuus. Mutta ei visuaalisia ärsykkeitä tarvitse kahlita.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Fingerpori