SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Keskipohjanmaa+ | la 9.6.2018 klo 10:00 [päivitetty la 10:05]

Voi kun pääsisi pyörätuoliin – halvaantunut Esko Janhunen viettää kuukausia vuoteessa ja kirjoittaa yhdellä sormella näytelmiä

Elina Melamies

– Ai saamari tuota lentoa! Aivan hirveät nuo voimat, mitkä jysähtää jalkoihin!

Vihreäpyjamaisen Esko Janhusen ääni täyttää kirurgian osasto 4B:n huoneen numero 23. Youtube-videolla nuori Tauno Luiro hyppää Saksan Oberstdorfissa vuonna 1951 maailmanennätyksen: 139 metriä.

– Sen aikaisilla vehkeillä ja sen aikaisesta mäestä. Ilman kypärää. Hämmästelen sitä rohkeutta, Janhunen sanoo.

Sairaalasängyn ympärillä on vähemmän tykötarpeita kuin viikko sitten. Nesteytyksestä huolehtivaa tippaa ei enää tarvita, eikä keräyspussia haavasta tulevalle eritteelle. Jäljellä on vain kusipussi, kuten mies itse sitä nimittää.

Lähipäivinä hänet siirretään toipumaan keskussairaalasta terveyskeskukseen. Tämä sairaalajakso on kestänyt yli kolme kuukautta. Jos kaikki menee hyvin, jäljellä on enää kolme viikkoa.

Montakohan kertaa hän ehtii katsoa Luiron mäkihyppyvideon?

Sitä katsoessaan Janhunen pohtii, miten huiman hypyn toteuttaisi näyttämöllä. Näkyisivätkö ensin sukset, jotka laskeutuvat katonrajasta? Vähitellen tajuaisimme, että suksissahan on kiinni mies, joka laskeutuu, laskeutuu. Matka jatkuisi näyttämön lattian läpi.

Janhusen kädessä olevat hanskat näyttävät samoilta joita käytetään kuntosalilla. Vasemman hanskan suuaukkoon hän kiilaa kumipäisen lyijykynän väärin päin eli kirjoituspään kohti kämmentä. Tärkeintä ei olekaan lyijykynä, vaan sen päässä oleva pyyhekumi. Sillä Janhunen painaa tietokoneen näppäimiä.

Yhden "sormen" kirjoitustekniikka on nopea. Ei uskoisi, että Janhunen on oikeakätinen.

– Nyt kun on pitänyt maata oikealla kyljellä, viimeiset näytelmät on huitaistu vasemmalla kädellä.

Janhunen kertoo olevansa onnellinen näytelmäkirjailija, koska häneltä tilataan näytelmiä. Niitä hän on kirjoittanut kaikkiaan 73, joista on nähty 96 ensi-iltaa.

Tällä sairaalajaksolla Janhunen on viimeistellyt kaksi ja kirjoittanut kaksi kokonaan uutta näytelmää. Viime aikoina tilauksessa on ollut musiikkinäytelmiä Carolan ja Topi Sorsakosken levytysten sekä 30–40-luvun foxien ja kuplettien ympärille. Oli myös fiktiivinen veijaritarina Johan Viktor Nätistä eli tutummin Nätti-Jussista.

Nätti-Jussi seikkailee oli Rovaniemen Teatterin viime vuoden katsotuin näytelmä. Teatterin pian jättävä taiteellinen johtaja Kari Väänänen aikoi aluksi käsikirjoittaa näytelmän itse, mutta kääntyikin Janhusen puoleen, kun hänelle osui samaan aikaan elokuvan kuvaukset.

– Sanoin, että sattuipa sopivasti, nyt on aikaa kirjoittaa, koska perse oli taas räjähtänyt.

Väänänen toivoi että näytelmä kirjoitettaisiin Lasse Lehtisen ja Arto Paasilinnan kirjoittaman kirjan pohjalta. Esko Janhunen ei ollut samaa mieltä.

Olin lukenut kirjan, enkä tykännyt siitä yhtään. Kirja ei lyönyt tarpeeksi yli. Siinä ei ollut tarpeeksi Lapin-lisää.

Niinpä Janhusen Nätti-Jussi lopetti ensimmäisen maailmansodan, oli Marilyn Monroen isä, opetti Charlie Chaplinin näyttelemään ja rakensi Lapin suurimmat tunturit.

Janhunen on ottanut vastaan erikoisempiakin tilauksia. Hän käsikirjoitti työturvallisuudesta kertovan näytelmän Kevitsan kupari-nikkelikaivokselle Sodankylään. Tunnin pituista esitystä neljästä eri tavoin työturvallisuuteen suhtautuvasta hahmosta vedettiin raskaan teollisuuden laitoksessa kaikkiaan 30 kertaa.

Lapin yliopiston kasvatustieteen laitokselle tilattiin näytelmä, jonka pohjana oli lehtiartikkeli. Sen ajatuksena oli osoittaa, miten tärkeätä on koulun ja sosiaaliviranomaisten välinen tiedonkulku.

– Teatterin voima on siinä kun elävät ihmiset tekevät asioita toisten ihmisten edessä. Voi haistaa ja räkäkin lentää päälle.

Onpa hän tehnyt sairaalasängystä yhden ohjauksenkin. Hän halusi ohjata puolisonsa Leena Talvensaaren käsikirjoittaman Kyyhkysen, ja kysyi keskussairaalasta näytelmäharjoituksiin sopivaa tilaa, jonne hänet voitaisiin kuljettaa ohjaamaan. Työryhmä sai käyttöönsä sairaalan hiljaisen tilan, joka soveltui Janhusen mukaan hienosti teatteritilaksi. Siellä näytelmä sai myös ennakkoesityksensä.

Perse räjähti. Näin Janhunen kutsuu neliraajahalvaukseen liittyvää vaivaa, jonka vuoksi hän on sairaalassa. Painehaava eli makuuhaava vaivasi ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Janhunen laskee, että vaivan vuoksi hän on viettänyt pedissä tähän mennessä kaksi vuotta elämästään.

Janhusen painehaava on seurausta pitkästä istumisesta. Istuinluu painaa ja estää normaalia verenkiertoa. Tavallisesti ihminen tuntee olonsa tukalaksi ja vaihtaa asentoa, mutta halvaantunut ei tunne mitään. Vaivaan ei ole nopeaa parannuskeinoa, vaan syntyneen onkalon puhdistaminen ja umpeen leikkaaminen vie makuutuksineen 4—6 kuukautta.

– Onneksi on tilaustöitä. Muuten alkaisi pää vannehtia jos pitäisi vaan tuijottaa kattoa.

– Kop-kop, anteeksi härö.

Hoitaja vaihtaa Janhusen asentoa hänen toiveensa mukaiseksi lounasta varten. Tarjottimella on hernekeittoa, mehua, vettä, salaattia, makkara-ruisvoileipä ja jäätelöä. Aamulla sama hoitaja on vaihtanut paidan puhtaaseen lehtikuvausta varten.

– Laita vaan se liina. Porsas sotkee kumminkin. Vai pitäisikö minut kääntää nyt kun ei vielä ole sotea. Ensi vuonna sanot vaan että lusikoihan se soppa sisään siitä.

Sote-uudistus saa Janhusen korottamaan ääntään.

– Suivauttaa koko sote-touhu. Liike-elämän lainalaisuudet sopivat ehkä terästehtaalle tai rautakaivokselle, mutta huonosti terveydenhoitoon. Ne eivät ole vielä koskaan lisänneet hoitajien määrää. Arvokkainta olisi, että ihmiset jaksaisivat tehdä koulutusta vastaavaa työtään ja hoitaa.

Hän arvelee, että uudistuksen myötä potilaista tulisi asiakkaita. Siinä hän ei näe mitään hyvää.

– Jos minulla todettaisiin eturauhassyöpä, saisin palvelusetelin. Minussa ei kasvaisi syöpä vaan raha. Painehaavaumanihan on myyntivaltti. Tulevaisuudessa myyn pakaraani kuin maailman vanhimman ammatin harjoittaja. En kaipaa yksityistämistä, valinnanvapautta enkä seteliä vaan hyväntuulisia hoitajia ympärilleni.

Janhusella ei ole pahaa sanottavaa julkisesta terveydenhoidosta ja sen työntekijöistä.

– Ovatko he ihmisiä ollenkaan, kun en ole nähnyt heidän kertaakaan provosoituvan. En, vaikka olen nähnyt kun heitä syljetään, lyödään ja heitetään täysi ruokatarjotin päälle. Tänne päin näytetään vain hyvää tuulta.

Janhunen heittää, että hoitajat voisivat olla jopa töykeitä, että potilaat tietäisivät oman paikkansa.

– Jos on hivenenkään narsismiin taipuvainen, niin sellaisia piirteitä täällä saa helposti korostettua. Kaikki ovat lakkaamatta niin kiinnostuneita juuri minusta, joten sitä voi alkaa pitää itseään maailman napana.

Hän muistelee rouvia, jotka tuntuivat haukkuvan kilpaa tarjottua ruokaa.

– Sanoin, että ehkä on parempi että syötte, niin jaksatte sitten paremmin kiukutella koko loppupäivän.

– Ei täällä ole mitään syytä äksyillä.

Esko Janhusen halvaantumisesta on 27 vuotta. Hetki ei olisi voinut olla dramaattisempi. Lastenjuhlissa hyppäävä pelle ei laskeudukaan jaloilleen vaan päälleen. Nauru vaihtuu hiljaisuuteen. Janhunen odottaa volttipatjalla tunnin verran ambulanssin tuloa eikä tunne raajojaan.

Ensimmäisen arvion mukaan mies olisi liikuntakyvytön leuasta alaspäin. Leikkaus palautti kuitenkin tunnon osaan käsistä ja ne alkoivat toimia.

– Tämä on elvistelyvamma. Minusta pennut eivät nauraneet vielä tarpeeksi, ja ajattelin, että otanpa niiltä kuset housuun. Puhtaasti oma moka, eikä itselleen kannata olla katkera. Onneksi oli jo tullut elettyä ja minulla oli lapsiakin.

Hän kertoo analysoineensa tapahtuneen tarkkaan. Hyppy tallentui myös juhlia kuvanneen vanhemman videolle, mutta Janhunen ei välitä katsoa sitä. Hänen hyppynsä ei tule koskaan löytymään Youtubesta, sillä näin hän on toivonut.

Uutta uraa hänelle alettiin luoda jo kuntoutuskeskuksessa. Janhunen kertoi haluavansa kirjoittaa. Jo seuraavana päivänä hän sai tietokoneen.

Läppäriä enemmän Janhunen hehkuttaa käsipyörää. Se on hänen mukaansa paras väline joka selkäydinvammaisille on keksitty. Janhunen on käsipyöräillyt 15 vuotta ja kertoo juuri sen pitävän hänet hyvässä kunnossa.

– Toivoisin, että käsipyörä otettaisiin pois harrastusvälineluettelosta ja lisättäisiin apuvälineluetteloon. Kaikilla ei ole varaa 5000—10 000 euroa maksavaan kulkupeliin.

Käsipyörän ajaminen muistuttaa soutuliikettä. Janhusen mukaan se sopii useammalle kuin Leo-Pekka Tähden menestyksekäs pyörätuolikelaus, jossa tarvitaan terveitä sormia.

– Pyörätuolilla tehdään huopausliikettä, ja se aiheuttaa monille aikaa myöten pahoja olkapäävaivoja. Käsipyörän päällä ollaan makuuasennossa, joten takapuoli saa myös levätä.

Janhunen osallistuu käsipyörällään maraton-tapahtumiin. Hän on jatkanut harrastusta, vaikka viisi vuotta sitten Kempeleessä oli vähällä käydä pahasti. Janhunen loukkaantui vakavasti auton ajettua pyöräilyreitille. Kuljettaja ei huomannut matalalla liikkuvaa käsipyöräilijää, eikä Janhunen ehtinyt alamäessä jarruttaa.

Ennen rysähdystä Janhunen oli innoissaan, sillä hän oli tekemässä ennätystä. Hän oli juuri pyytämässä auton kuljettajalta apua jatkaakseen matkaansa, kun tämä huomautti että nilkasta tulee verta.

Onneksi, sillä molemmat jalat olivat poikki ja lantiossa oli paha sisäinen verenvuoto.

Toipumisen jälkeen käsipyörään lisättiin kaikenlaisia kilkattimia ja vilkkuvaloja.

Alkusysäyksen näytelmäkirjailijaksi antoi oma kahdeksanvuotias poika, joka palasi koululaisnäytöksestä loukkaantuneena siitä että häntä oli pahasti aliarvioitu katsojana. Janhunen ymmärsi mitä poika tarkoitti. Hänkään ei siedä lastennäytelmien kliseitä, kuten höpsötystä, tyhmiä aikuisia ja lässytystä. Janhusen lastennäytelmät sijoittuvat arkeen.

Ensimmäisen näytelmän hän kirjoitti jo 12-vuotiaana.

– Kritiikissä sanottiin että toivomme Esko Janhuselle iän mukana kasvavaa itsekritiikkiä. Olen pyrkinyt parhaani mukaan välttämään sitä. Tärkein oppi jonka olen saanut, on: viihdytä itseäsi. Sitä teenkin röyhkeästi ja kirjoitan pelkästään itselleni.

– Ammatillisessa mielessä käyn seuraamassa teatteria ympäri maan ja sen perusteella uskallan sanoa, että pohjoisessa tehdään erittäin laadukasta teatteria. Täällä uskalletaan olla karheampia ja karumpia, ei niin pakonomaisen viihteellisiä kuin etelän valtavirta tuntuu olevan. Muualla tehdään mitä osataan ja pohjoisessa mitä halutaan. Se fraasi on totta ja siksi täällä viihdyn.

Tauno Luiron tarina on Janhusen ensimmäinen näytelmä, jota ei ole kukaan tilannut. Ensimmäiselle kokonaan omalle näytelmälle ei ole esittäjiä eikä esityspaikkaa. Valmistumisaikataulukin on hämärän peitossa.

Näytelmässä Luiron esimerkki innostaa pikkupoikaa mäkihypyn pariin. Hahmossa saattaa olla paljon häntä itseään, sillä Janhusen lapsuuden talvet kuluivat rakennellessa toinen toistaan korkeampia hyppytelineitä.

Tauno Luirossa Janhunen näkee kaikki draaman ainekset. Luiro kuoli 23-vuotiaana tuberkuloosiin ja sokeritautiin.

– Sellainen on hyvää kampetta näytelmään, jossa pitää olla kaikkea: elämää ja kuolemaa.

Vielä kolme viikkoa makuulla. Sitten tämä mies pääsee pyörätuoliin. Terveet ajattelevat, että pyörätuoliin joutuminen olisi yksi pahimmista asioista joita elämässä voi sattua. Janhunen odottaa pääsyä pyörätuoliin. Siihen ei niin vain lumpsahdeta istumaan, vaan totutellen lyhyiksi hetkiksi kerrallaan.

Pyörätuolilla pääsee itse jääkaapille. Tai vaikka baariin. Sairaalasängylläkin tosin pääsee.

– Viime reissulla pyysin lääkäriltä luvan käydä paaritaksilla baarissa. Köllöttelin Iloisessa Ilveksessä kyljelläni, siellä oli tietovisa. Saatan tehdä saman jos sää kaunistuu. Käväisen terassilla.

SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »

FINGERPORI

Fingerpori