Luonnollisesti ryhdyin miettimään, mitähän poika on tällä kertaa keksinyt. Yllätys oli suuri, sillä kirjekuori sisälsi ihan ilmiselvän lehden. Lehti oli suunniteltu nykylukijan mieltymyksiin soveltuvaksi: paljon kuvia, vähän tekstiä. Sekin miellytti minua, että kuvissa esiintyi vain naisia. Myöhemmin minulle selvisi, että lehden nimi on Naistenlehti. No, mikäpä muukaan se olisi voinut olla, kun näin jälkikäteen ajattelee.

Lehden sisältö oli hyvin ajankohtaista. Mukana oli muun muassa urheilijanainen, joka joi voittajajuomaansa. Tarina kertoi myös sen, että urheilijanaista juhlittiin, koska hän voitti kilpailun. Melkein uskaltaisin väittää, että Konstan kotona on lehden tekovaiheessa katsottu olympialaisia.

Minä sain kunnian saada Naistenlehden ensimmäisen numeron. Sana on ilmeisesti kiirinyt eteenpäin, sillä kuulemani mukaan Konsta työstää parhaillaan uutta Naistenlehteä, koska sellainen oli häneltä tilattu. Olivat tilaajan kanssa kuulemma jo sopineet lehdelle hinnankin.

Konsta ei todellakaan ole ainoa lapsi, joka on tehnyt omaa lehteään. Minä olen tehnyt omaa lehteäni, ja kuulemma joku toinenkin Kalajokilaakson toimituksesta on tehnyt lapsena samoin. Ehkä Konstan esimerkki antaa uskoa siitä, että paperilehdellä riittää lukijoita ja tekijöitä jatkossakin.

Naistenlehdestä vielä sen verran, että meinaa hieman käydä Konstaa kateeksi, sillä on tienaamassa paljon enemmän kuin minä aikoinaan tienasin omalla lehdelläni. Jos oikein muistan, taisi lehden irtonumero maksaa 20 penniä. Ei suuri raha, mutta sillä sai muutaman irtokarkin lähikioskilta.

Kirjoittaja on Kalajokilaakson toimittaja.

jarno.herranen@kalajokilaakso.fi