Parhaassa tapauksessa tehokas ensiapu voi pelastaa jonkun hengen. Tosiasia on kuitenkin se, että suomalaisten puutteelliset ensiaputaidot koituvat vuosittain satojen ihmisten kohtaloksi. Esimerkiksi moni liikenneonnettomuuden uhri olisi mahdollista pelastaa, jos paikalle osuneet osasivat avata uhrien hengitystiet. Läheskään aina uhrit eivät nimittäin kuole onnettomuudessa saamiinsa vammoihin, vaan he tukehtuvat.

Suomalaisista vain noin 10 prosenttia on saanut riittävän ensiapukoulutuksen, vaikka kursseja ja koulutusta on runsaasti tarjolla. Useimmiten ensiapukurssille osallistutaan työpaikalla tai silloin, kun taitoja vaaditaan harrastuksissa. Liian moni tuudittautuu kuitenkin siihen, ettei omalle kohdalle satu tilanteita, joissa ensiaputaitoja tarvittaisiin.

Suomen Punainen Risti onkin vaatinut, että ensiaputaitoja opetettaisiin jo mopokorttia hankittaessa, autokouluissa sekä oppilaitoksissa. Monissa yläkouluissa ensiapua ja turvallisuusasioita jo opetetaankin, mutta pakollista ja järjestelmällistä se ei vielä ole.

Kuitenkin jo yläkoululaisten olisi hyvä hallita hätäensiavun antaminen eli osata avata hengitystiet, elvyttää ja tyrehdyttää suuret verenvuodot. Hätäensiapu on tärkeää ihmishengen pelastamiseksi ja siinä nopeudella on ratkaiseva merkitys. Sen antaminen pitää aloittaa ennen kuin ammattilaiset ehtivät paikalle, ja joskus matkat voivat olla pitkiä. Niinkin yksinkertainen teko kuin vaikkapa sammuneen kääntäminen kylkiasentoon voi pelastaa hänen henkensä. Se pitää kuitenkin tietää ja uskaltaa toimia.

Ensiavun perustaidot oppii nopeasti päivän tai parin kurssilla. Ensiapukurssin suorittaminen antaa rohkeutta toimia. Myös ensiaputaitojen ylläpitäminen on tärkeää. Taidot unohtuvat nopeasti, jos niitä ei harjoittele ja kertaa. Onnettomuustilanteessa voi teoriassa kyllä tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta jos ensiapukurssista on kulunut paljon aikaa, kynnys toimia on ehtinyt kasvaa turhan korkeaksi.

SPR suosittelee käymään ensiapukurssin kolmen vuoden välein, sillä kurssi on aina kolme vuotta kerrallaan voimassa. Silloin taidot ja tiedot pysyvät hyvällä tasolla ja mahdolliset uudet ohjeetkin tulee päivitettyä. Taitoja voi myös syventää ja osallistua käytännön harjoituksiin.

Kriisitilanteiden vaatimat kansalaistaidot jokaisen pitää opetella ja sisäistää itse. Ne eivät siirry luonnostaan sukupolvelta toiselle etenkään, jos lasten vanhemmilla ei ole ensiaputaitoja. Taitojen opetteleminen voi kuitenkin tapahtua vähitellen ja kuulua luonnollisena osana eri tilanteisiin. Jo leikkikentällä voi lapsen kanssa käydä läpi mahdollisia vaaroja ja vaaratilanteita. Myöhemmin, kun lapsi alkaa liikkua pyörällä ja kävellen kotipihan ulkopuolella, voi pohtia, mitä pyöräillessä voi tapahtua ja miten pitää toimia mahdollisen tapaturman sattuessa. Näin ensiapuasioistakin tulee luonnollisia ja tavalliseen elämään kuuluvia asioita.