Presidentti Niinistöä tämä ei varmastikaan yllättänyt. Ehtihän hän olla itsekin presidenttispekulaatioiden kohteena jo vuosia ennen kieltäytymistään vuoden 2000 vaalien ehdokkuudesta. Se ei spekulointia vähentänyt. Jatkuvaksi se muodostui Niinistön suostuttua keväällä 2005 kokoomuksen ehdokkaaksi. Niukka häviö Tarja Haloselle varmisti Niinistön piikkipaikan tämänvuotisiin vaaleihin. Loppukin on historiaa.

Presidenttipelin jatkuminen tuskin Niinistöä haittaa. Hän keskittyy tehtäviensä hoitoon ja antaa ”eukkojen” ennustaa. Asialla on median ja gallupfirmojen epäpyhä allianssi.

Niinistön sielunrauhaa varmistaa hänen suuri suosionsa. Presidentin ja presidenttiparin tukena on miltei niin suuri osa kansasta kuin demokratiassa on mahdollista. Vähintään lojaaleja ovat Pekka Haavistoakin äänestäneet.

Mahdollisten haastajien osa on vaikeampi. Gallupien teettäjät ja tekijätkin saavat raapia päätään yrittäessään keksiä, keitä Niinistön haastajiksi voisi nostaa. Haavistoon voi sentään turvautua.

Epätietoisuus jatkunee vuosia. Ainakaan Niinistöllä ei ole mitään intressiä paljastaa omia aikomuksiaan, jos ovat vielä tiedossakaan.

Yllätys kansakunnalle niin kuin Niinistön lähtöpuolueellekin olisi, jos hän tyytyisi yhteen kauteen. Vaikkei kahta kautta voi vielä sääntönä pitää, luontevaa sen tavoittelu olisi.

Vielä luontevampaa on keskittyä hoitamaan sitä mandaattia, jonka on kansalta vasta saanut. Niin Niinistö on selvästikin tekemässä.

Jo vaalikampanjasta saattoi päätellä, että Sauli Niinistö oli valmistautunut presidentin tehtävään sekä siihen liittyvien asioiden ja velvollisuuksien hoitamiseen hyvin. Neljä ensimmäistä kuukautta tasavallan johdossa ovat varmistaneet päätelmän oikeaksi.

Asia-asioista Niinistölle omimpia ovat yhä talouteen liittyvät. Niiden merkitys vain kasvaa, ja presidentillä voi olla vahvistuva rooli etenkin kansainvälisten taloussuhteiden edistäjänä.

Talouden ja politiikan raja on veteen piirretty, oli kysymys euroalueen kriisin hallinnasta, idänkaupasta tai yhteyksistä nouseviin talouksiin. Niinistö on toimintavalmiina kaikkiin näihin – muistaen, että etenkin eurotöissä päävastuu on hallituksella ja sen johdolla.

Idänsuhteissa presidentti on yhä etulinjassa. Sitä Niinistö piti erittäin hyvin reagoidessaan tuoreeltaan kenraali Makarovin puheeseen ja tavatessaan kohta sen jälkeen presidentti Putinin.

Suomen suhde Natoon ei ole ainakaan Niinistön ensimmäisellä kaudella muuttumassa. Puolustusyhteistyö tiivistyy etenkin Pohjoismaiden, mahdollisesti myös EU-maiden kesken.

Tiiviin vierailuohjelman turvin suhteet naapureihin on todettu hyviksi ja toimiviksi. Soulin ja Chicagon huippukokouksissa sekä ulkoministeri Clintonin Helsingin-käynnillä on solmittu suorat yhteydet myös keskeisiin kansainvälisiin vaikuttajiin.

Mikä sopisikaan jatkoksi paremmin kuin vierailu Kokkolaan.