Omassa maailmassa on suhteellisen normaalia hermostua siitä, että lapsia ei haluta lomalennoille tai tietyt hotellit on tarkoitettu vain aikuisille. Elämän täydellisyyttä voi tavoitella monella tavalla, jos täydellisyyttä tahtoo. Raha on näppärä keino hankkia etuoikeuksia ja auttaa kuvittelemaan, että täydellinen maailma ja elämä ovat tavoitettavissa. Kun maksat hiukan enemmän, saat siistin matkan ja majoituksen ilman polvensa loukanneen lapsen parkumista tai yliväsyneen äidin jäkätystä.

Mutta onko täydellinen maailma, paras mahdollinen hotelli, ihanteellinen lomalento sellainen, jossa ei kuulu lasten ääniä, näy juoksevia taaperoita, aurinkoloman riemua ja välillä kiukkuakin. Herra varjelkoon sellaisesta elämästä, jossa ei ole ääniä, elämää, lapsia, vanhoja, erilaisten ruokien tuoksuja, kielten sorinaa vaan kaikki sävyt ja värit tulevat tasaisesta keski-ikäisestä ja keskiluokkaisesta samankaltaisuudesta.

Onkohan kukaan yrittänyt markkinoida lomamatkoja ilman kännisiä ja meluisia ihmisiä, jotka äyskivät tarjoilijoille, käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat (hiukan kulahtanutta sanontaa lainatakseni) ja saattavat häpeään niin oman seuransa kuin maanmiehensä.

Rahallahan saa kaikenlaista. Suljettuja asuinalueita, kalliita huippukouluja, terveyspalveluja ilman jonoja. Raha ei toki aina merkitse suvaitsemattomuutta eivätkä tärkeimmät suvaitsevaisuuden ilmentymät liity rahaan. Karsinointi vain pelottaa. Maailma, jossa itselle oudot tai epämieluiset asiat ja ihmiset suljetaan pois, kauhistuttaa. Lisää lapsia, nuoria, mummuja ja vaareja joka paikkaan. Kukaan ei synny keski-ikäisenä tai ainakaan pysy sellaisena.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimituspäällikkö.