-- / Olen ihminen / ja marssin rivissä: / itään, länteen / länteen, itään. / Olen ihminen / ja luon historiaa. / Olen ihminen / ja tuhoan.

Ajattelin sitä, miten 60 vuotta sitten ihmisten piti täälläkin ampua toisiaan konekivääreillä sen sijaan, että olisivat istuneet pellon laidalla nauttimassa kesästä. Muutama päivä aikaisemmin oli kuunnellut radio-ohjelmaa Syyriaan virtaavista aseista. Että vielä tänään pitää kuulla ihmisistä, jotka kuolevat romahtaneiden talojensa kellareihin, koska heitä ammutaan valtavan tuhovoiman ammuksilla.

YK:n päämajassa New Yorkissa neuvotellaan parhaillaan kansainvälisen asekauppaa rajoittavan sopimuksen syntymiseksi. Sopimus loisi yhteiset säännöt ”tavanomaisten” aseiden lailliselle kaupalle ja estäisi aseiden ja niiden osien joutumisen vääriin käsiin. Siitä tulisi laillisesti sitova.

Sopimusta ei tarvittaisi, jos aseita myytäisiin vain kilteille maille, jotka käyttäisivät niitä pelotteena, että pahat tyypit eivät tee rikoksia. Todellisuudessa niitä kuitenkin myydään maihin, joissa ei ole alkeellistakaan käsitystä ihmisoikeuksista, eli aseilla voidaan tappaa ja kiduttaa toisella tavalla ajattelevia. Kärsijät ovat siviilejä.

Onhan se uskomatonta, että ihmisen tuhoamiseen tarkoitettuja kapineita saa myydä melkein miten hyvänsä, kun toisaalla myytävän kurkun käyryyskin on määritelty. Miksi yleensäkin on laillista valmistaa aseita, jotka on tarkoitettu joukkomurhiin? Mihin muuhun muka ase, joka ampuu kymmeniä laukauksia sekunnissa on tarkoitettu? Mutta asekauppa on kannattavaa. Siinä liikkuvat järjettömät rahat.

Useat EU-maat ovat vaatineet sopimuksen hyväksymistä. Myös Suomi on ollut asiassa aloitteellinen. Pelkona kuitenkin on, että suurvaltapolitiikka jyrää järjen ohi. Yhdysvallat ajaa maailman suurimpana aseviejänä varmasti omia etujaan, ja Venäjä, Kiina ja Iran hidastavat vähintäänkin periaatteesta. Pelkona onkin, että New Yorkissa päästään vain ympäripyöreään paperiin, jonka ainoa hyöty on, että siitä saa kivan lennokin.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan uutistoimittaja.