Ammattiin valmistuvat ovat usein kokeneet tilanteen epäoikeudenmukaisena. Kuulee puhuttavan, kuinka typerää on, että ne, jotka saavat valmistumisen myötä valmiin ammatin, sivuutetaan lähes kokonaan, kun taas ylioppilaita, jotka käyvät vain ”kolme vuotta lisää peruskoulua”, pidetään lähes kansallissankareina.

Ylioppilaiden juhlimiseen liittyy pitkät perinteet. Ylioppilaat ovat edustaneet muutosta paikalleen jähmettyneessä yhteiskunnassa, sukupolvea, joka kyseenalaistaa vallitsevat arvot omalla järjellään ja moraalillaan. Ylioppilaat ovat kautta aikain antaneet nuorten äänen kuulua.

Lukio antaa hyvät eväät perehtyä asioihin ja vaikuttaa niihin. Se, mitä Arkadianmäellä tapahtuu, liittyy elämäämme kiinteästi: ruoan ja bensan hinnan nousu ovat varmasti sellaisia asioita, jotka vaikuttavat jokaisen meidän elämään ja johon jokaisella meistä tulisi olla jonkinlainen mielipide – mieluiten perusteltu.

Tietenkään kyky tietää maailmanmenosta ja mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin ei välttämättä edellytä ylioppilaslakkia: varusmiespalveluksessa minulla oli vertaisena alikersantti, joka oli selvästi perehtynyt asioihin ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan kypsästi ja antoisasti. Metallialan perustutkintoko hänellä olikaan plakkarissa.

Tottahan se on, että ylioppilas ei ole mikään ammatti. Ylioppilaalle kuitenkin ovat avoinna käytännössä kaikkien koulutusväylien ovet aina yliopistosta ammattikoulun penkille. Toisaalta myös ylioppilastutkintoa suorittamattomat voivat hakea ammattikorkeisiin ja nykyisin jopa yliopistoihin, vaikka työtä se saattaa teettää enemmän.

Ammattiin valmistuvien osakseen saama arvostus onkin viime vuosina kivunnut ylöspäin, mikä on vain hyvä asia; ovathan hekin uurastaneet useamman vuoden tulevaisuutensa takia. Onpa heille jopa ammattikohtaisia lakkejakin!

Kirjoittaja on Nivala-lehden kesätoimittaja

Kartta