Mikä siihen johtaa? Syitä on monia. Hän on ehkä kyllästynyt yhteiseloon tai kokenut pettymyksen ihmissuhteissaan.

Erakoituminen on nykyisessä, tiukalla intimiteetillä suojatussa yhteiskunnassa kuitenkin helpompaa kuin taannoisena vahvan yhteisöllisyyden aikana. Kirjoista ja kansista puuttuvan sadantuhannen nuoren löytäminen on siis joka suhteessa erittäin toivottavaa.

Monet merkit osoittavat, miten yksilö on ajanut yhteisöllisyyden edelle. Kiireisen elämänrytmin takia jo perheen saaminen yhteiselle aterialle kerran päivässä on entistä vaikeampaa. Samalla ohitetaan merkittävä tienviitta, joten ei ole mikään ihme, jos yhteisöllisyyden polunpäätä ei löydy. Tässäkään kohtaa kodeille kuuluvaa vastuuta ei voi ulkoistaa.

Kyläily ja puhuminen ilman panosta ovat vähentyneet huolestuttavasti. Kyse on hyvin harmillisesta jutusta, koska tehtävänämme on edelleen toimia toistemme sielunhoitajina.

Siksi on hienoa, sillä esimerkiksi Kalajoella on tuohon tehtävään keskittyviä kahviporukoita. Ne tarjoavat niihin osallistuville mainion henkireiän. Monenlaiset mielipiteet tuovat väriä porinatuokioihin, sillä eri mieltä oleminen ei suinkaan tarkoita vihollisuutta. Kukin saa vapaasti tuoda julki kantansa. Hyvä näin.

Yksilökeskeisyys on omalta johtanut siihen, että kanssakäymisemme hoituu enenevässä määrin teknisten välineiden, kuten Facebookin ja Twitterin avulla. Myös tekstiviestit ja sähköpostit sinkoilevat yhä vilkkaammin lähipiirissäkin. Se vähentää kasvoista kasvoihin tapahtuvia kohtaamisia ja etäännyttää meitä toisistamme. Kun etäisyys kasvaa liian suureksi, välimatkan kurominen ei ole helppoa. Siinä itää syrjäytymisen siemen.

Elämäntyylissämme täytyy tapahtua muutos. Vain siten palautuu mahdollisuus olla jälleen ihminen ihmiselle.

Kirjoittaja on eläkeläinen.