Mikko A. Himanka

Seppo Pohjola: Symphonies 1 & 2, Radion Sinfoniaorkesteri joht. Sakari Oramo, Alba hybrid SACD ABCD 339

Käsillä oleva äänite asettuu samaan jatkumoon ja ennustaa valoisaa tulevaisuutta maamme uudelle musiikille. Tulevaisuuden kannalta kun on ratkaisevaa se, että uusi musiikki tulee lähelle tavista, antaa uusille yleisölle mahdollisuuden ihastua, järkyttyä ja tulla koukutetuksi pelkkien sävelten loihtimaan taikapiiriin.

Seppo Pohjolan kaksi ensimmäistä sinfoniaa palvelevat tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Kummankin maailman täyttää sama dikotomia, johon kokematonkin kuulija löytää tarttumapinnan elämästään. Väliin koittavat ne meditatiiviset pysähtyneisyyden hetket, joiden päällä leijuvat soolojaksot ovat kauneinta, mitä suomalaisessa uudessa musiikissa olen aikoihin kuullut. Sitten tulevat ne kiihkeät, hypnoottisesti rokkaavat hektiset jaksot, jotka silti kehittyvät varkain eteenpäin kohti kliimakseja.

Usein uutta musiikkia vaivaa liiallinen tiiviys ja päällekkäisyys, ideaähky, jossa yhdessä teoksessa on aivan liian kirjava valikoima palikoita. Pohjola hallitsee tyylinsä tässä ihailtavasti. Oikeastaan ainoa itseäni vaivaannuttava piirre on ensimmäisen sinfonian muutama irrallinen melodiasitaatti, joka minusta rikkoo muuten niin ehyen ilmaisun.

Kyllähän taustalla kummittelee muutenkin joukko tuttuja hahmoja. Helposti erottaa Stravinskya, Sostakovitsia, Aaron Coplandia, Vasksia ja monta muuta. Tässä ei taas ole mitään huonoa, koska apinoinnista ei ole kyse, pikemminkin persoonallisesta uudelleentulkinnasta ja soveltamisesta. Jälkimmäinen sinfonia tekee sen vain hieman atonaalisempaan ja pidemmälle kehiteltyyn tyyliin

Sakari Oramo paimentaa orkesterinsa pieteetillä serkkupoikansa sävelmaailmaan. Rytminen syke säilyy vetävän kiihkeänä, ja pitsinhauraat äänikentät pitävät pintansa, vaikkakin jotkin puhallinsoolot tulevat niiden päälle minusta liian lujaa.

Ken kokee kutsumusta lähteä varovasti tutustumaan uuden musiikin monipolviseen maailmaan, tämä levy voisi olla sellaista sopivaa entry leveliä, jolla saa korvat auki. Pohjolan musiikin edessä ennakkoluulon suojaukset tipahtavat kuin varkain.