Hannu Björkbacka

KOKKOLA

Diktaattori (The Dictator). Ohjaus Larry Charles. Käsikirjoitus Sacha Baron Cohen, Alec Berg, David Mandel, Jeff Schaffer. Kuvaus Lawrence Sher. Pääosissa Sacha Baron Cohen, Anna Faris, Jason Mantzoukas. K-12. 83 min. Four by Two Films 2012. Rex 1, Kokkola. City Blue Two, Pietarsaari.

* * * *

Sacha Baron Cohenin uusin elokuva on läpinaurattava komedia, joka tekee pilaa erityisesti kansallisuuksien kustannuksella. Ajankohtaiset aiheet ja monimieliset viittaukset lentelevät eikä hyvistä tavoista jää kiveä kiven päälle. Diktaattorissa mikään ei ole pyhää, vaan kaikki kelpaa tasa-arvoisesti leikinlaskun välineeksi. Asennoituminen jää katsojan punnittavaksi.

Räävitön ja hullunhauska Diktaattori on "omistettu" Pohjois-Korean Kim Jong-ilille.

Cohenin suvereenisti tähdittämä farssi olisi parodiassaan ilmeinen ja maalitaulunsa vaivatta valinnut komedia, ellei diktatuureja maailmasta löytyisi edelleen niin oikealta kuin vasemmalta. Monen itsevaltaansa härskisti käyttävän tosielämän hallitsijan rinnalla wadiyalainen amiraalikenraali onkin rakastettava nallekarhu.

Kuin piirroshahmo Ahmed Ahne, diktaattori Aladeen on vallanhimon sokaisema ja katkoo kauloja pienimmästä tekosyystä, usein ilman syytäkin. Onneksi pohjois-afrikkalaisen Wadiyan valtion vastarintaliike on niin laajamittainen, että pyövelikin on toisinajattelijoiden puolella.

Ben Kingsley näyttelee Aladeenin oikeaa kättä, joka diktaattorin tietämättä suunnittelee vallananastusta myydäkseen Wadiyan öljyvarannon Kiinalle ja länsimaille. Anna Faris esittää idealistisesti paremman maailman puolesta myyräntyötä tekevää vaihtoehtovihreää. Hän ottaa Aladeenin siipiensä suojaan, kun diktaattori Yhdysvaltain-vierailulla yhdessä yössä syrjäytetään.

Yritteliäs komedia lataa alle puolitoistatuntiseen vaihtuvia tilanteita ja ideoita parituntisen edestä. Elokuvaa voi kritisoida yhdestä teemasta kehiteltynä sketsisarjana, mutta Larry Charles ohjaa kokonaisvaikutelman ehyeksi. Viimeistelemätön irtonaisuus sopii komediaan varmistamaan tuoreuden.

Diktaattori läpsii mennen tullen ja osuvasti Kiina. Mutta jatkumovitsi homahtavasta, filmitähtiä keräilevästä kiinalaisdiplomaatista ei ole kovin hauska. Julkimot ovat lähteneet Cohenin tsoukkiin hyvällä huumorilla. Näistä pistäytymisistä olisi saanut enemmänkin irti. Lopputeksteissä ei edes mainita John C. Reillyä, joka vierailee kidutussession tyrivänä turvamiehenä.

Komiikan peili

Kidutushuumoria ja kaulankatkomiskomiikkaa? Diktaattori ottaa riskin repiessään huumoria terrorismista, abortista, raiskauksesta, synnytyksestä, masturboinnista ja tasa-arvosta. Nauru on raskas ase ja Sacha Baron Cohen on poistanut varmistimen. Nauru on asenteidemme peili ja lakmustesti. Nauru riisuu vallankin alastomaksi. Aladeenin linjapuhe huipentuu salaviisaaseen vertaukseen, joka saa Yhdysvallat näyttämään diktatuurilta vapauden mallimaan keisarivaatteissa.

Onko Cohenin Diktaattorilla yhteys samannimiseen klassikkoon vuodelta 1940? Sekä Cohenin että Chaplinin komediat täräyttävät mojovat naurut aikansa diktatuurien älyttömyydelle (ja pelottavuudelle). Kumpikin leikittelee väärillä henkilöllisyyksillä. Cohenin hallitsija joutuu nöyrtymään kansalaiseksi. Chaplinin köyhää parturia luullaan Hitleriksi. Filmit huipentuvat monologiin, joka alkaa virtuoosimaisena stand up -rutiinina ja kohoaa vetoomukseen inhimillisyyden ja demokratian puolesta.

Chaplinin filmi on nerokkaampi kuin Cohenin muunnelma. Chaplin tosin sortui helmasyntiinsä sentimentaalisuuteen (historiallisen hetken huomioiden ymmärrettävästi). Cohen leikkaa tunteellisuudet diktaattorin epäkorrekteilla typeryyksillä vetäen laudan katsojan jalan alta kerran toisensa jälkeen. Samalla koomikko lipeää käsistämme kuin saippuapala kadoten rooli(e)nsa taa. Mitä Cohen pelleilyllään tarkoittaa? Minkä puolella hän on? Tekeekö klovni kaikesta vitsin vain nauraakseen matkalla pankkiin?

Arabidiktaattorin pelikonsolissa pyörii räiskintäpeli "Münchenin kesäolympialaiset 1972". Israelin hallituksen edustaja saa kannusta päähänsä. Röyhkeimmät juutalaisvitsit voi tietysti kertoa vain juutalainen. Onko Cohen, muutettavat muuttaen, siis myös feministi?