Hanna-Riina Aho

Sarri Nironen: Tähdenpeitto. WSOY, 2012, 129 s.

Sarri Nirosen teos Tähdenpeitto on kuvaus kahdesta nuoresta: Riina ja Joonasta. Molempien elämään kuuluvat ylioppilaskirjoitukset ja epävarmuus tulevasta. Joonan koti on päällisin puolin ehjä, mutta vanhemmat ovat paljon poissa. Riina asuu alkoholisti isänsä kanssa. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa elämää voi jakaa, mutta samalla nuoruus on yksinäinen. Tarinaan peilautuu Mika Waltarin runo Nuoruus, joka on ehkä kiihkeimpiä ja tiiviimpiä kuvauksia nuoruuden repivyydestä, mitä on kirjoitettu.

Nironen kuvaa Joonan ja Riinan elämää rinnakkain. Se on toimiva kokonaisuus. Kertomuksen rytmi on hyvä. Nironen onnistuu tekemään molemmista keskushenkilöistään tasavertaisia. Molempien tarinat voisivat olla myös jonkun muun tarinoita. Ja vaikka molemmat ovat Helsingissä, se voisi olla mikä tahansa muukin kaupunki. Nuorille on luvassa valoisa tulevaisuus. Molemmat kuitenkin kaipaavat muiden läsnäoloa. Aikuisuuteen astuminen ei ole mikään suora polku.

Tähdet ja tähtikuviot kulkevat tarinassa loimena, joka pilkistää milloin mistäkin suunnasta. Se osoittaa, että Nironen on taitava sanankäyttäjä, joka miettinyt jokaisen sanan merkityksen ja paikan teoksessaan. Tarinan tragedia muistuttaa siitä, kuinka jokainen hetki on arvokas.

Sarri Nironen on 23-vuotias. Nirosen esikoisromaani Tähdenpeitto on vahva kuvaus nuoruudesta ja sen keveydestä, tuskasta ja ilosta. Se rakentuu kuin maalaus, jossa jokaisella sanalla tai vedolla on tarkoituksensa. Se on tarkka ja huolellinen kuvaus kahdesta elämästä, jossa hetki on mahdollisuus. Se sama hetki voi myös rikkoa kaiken.