Inkeri Tuikka

KOKKOLA

Snellman-sali, Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Sakari Oramo, harppu, Reija Bister, 21.4.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin viime konsertissa yhdistyivät impressionismi ja fantasia, romantiikka ja pelkistetty rosoisuus. Debussyn, Ravelin ja Dvorakin lisäksi ohjelmistossa oli kantaesitys, Perttu Haapaselta tilattu White. Harppusolistina säkenöi Reija Bister, ja orkesterin melodista lentoa siivitti Sakari Oramo.

Reija Bister on tehnyt pitkän uran Radion Sinfoniaorkesterin harpistina. Hänen ja Oramon välillä vallitsikin huomiota herättävä rytminen, harmoninen ja soundillinen yhteisymmärrys. Orkesterin näppäilyäänet oli samennettu pehmeiksi ja tummiksi, niin että harpun kirkas helinä korostui niitä vasten. Yksi hienoimmista hetkistä oli Ravelin Introductionin ja Allegron loppupuolella, kun harpisti loihti soittimestaan samaan aikaan sekä läpikuultavia huiluääniä että dynaamisia arpeggioita.

Perttu Haapasen uunituore White on niitä teoksia, jotka levittäytyvät koko konserttisaliin ja pakottavat kuulijan pohtimaan, mitä on musiikki, kuka on esittäjä ja kuka on yleisö. Neliosainen sävellys tunnusteli jousiorkesterin sointimaailman mahdollisuuksia erilaisin jousen ja kielten ja sormien kontaktien keinoin. Ylimääräisiä, joskin massaan hyvin sulautuvia, äänen värejä esitys sai yleisön yskähdyksistä ja kahistelusta.

Haapanen on teoksessaan halunnut välttää tiettyjen tunnetilojen valmiina tarjoilemista. Kuulijalla on siis mahdollisuus vapaasti peilata omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan musiikkiin. Teos pääsi konsertissa osittain tavoitteeseensa. Rosoinen ja selkeä tarttumapinta toimi hyvin, mutta tilaa ajatusten jäsentelylle ei ehkä ollut tarpeeksi.

Sakari Oramo aloittaa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin taiteellisena johtajana syksyllä 2013. Tässä konsertissa hän nosti esiin erityisesti sointivärejä ja virtaavaa rytmiä. Debussyn ja Ravelin teokset saivat fantasiamaisia piirteitä, kun aika suli ja eli ja kun ilmoille kohosi aina vain fortempi forte. Näistä syntyi yliluonnollisen kaikkivoipaisuuden illuusio. Vai liekö se sittenkään ollut illuusiota?