Olen ajanut autolla niin lähelle ovensuuta kuin vain voin. Kävelymatkaa on jotain viisi metriä. Sateenvarjon jätän autoon, koska silloin ei sada. Ehdittyäni ottaa pari askelta, alkaa sataa. Rakennuksen oven kohdalla on pieni katos, mutta ei se tällaisilta kaatosateilta suojaa.

Ovi on lukossa, samoin vieressä oleva. Olen väärässä päässä pitkää rakennusta. Sen kuulen soitettuani haastateltavalle. Viimein selviää, miten autolla oikealle ovelle pääsee. Sataa edelleen. Pyyhkijät sutivat, hädin tuskin näkee eteensä.

Niin olen toisella ovella. Nyt minulla on sateenvarjo, mutta jalan alla oleva asfaltti lainehtii vedestä. Ovi on lukossa, väärä ovi sekin.

Pihalla on aikuisia lasten kanssa sadevaatteissaan. Eräs aikuisista neuvoo minut kolmannelle ovelle, joka onkin auki. Siinä vaiheessa kesäkenkäni ovat hörpänneet vettä monet kerrat, piha lainehtii. Onneksi minulla on sateenvarjo.

Juoksen sisään. Saan hoidettua kunnialla työkeikkani, vaikka kenkäni litsahtelevat ikävästi. Lattialle ei sentään tule vetisiä jälkiä. En voi ottaa kenkiä poiskaan, koska silloin niitä tulisi.

Niin on aika palata autolle. Haastateltava avaa ystävällisesti minulle ulko-oven, että pääsen heti sateenvarjoni alle. Kipaisen autolle ja heitän laukkuni penkille.

Sateenvarjo on pakko sulkea, muuten en pääse autoon. Ennen kuin olen sisäpuolella, Esteri kaataa monta saavillista vettä päälleni.

Kengät lotisten saavun työpaikalle. Onneksi siellä on kuivat sandaalit. Ne jalassani lähden rientämään seuraavalle keikalle. En ota autoa, koska matka on lyhyt. Minullahan on sateenvarjo. Esterikin on väsynyt veden holvaamiseen.

Palatessani toimitukseen ohitseni juoksee mies ilman sateenvarjoa. Taas sataa.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan Pietarsaaren aluetoimittaja.