Ukonilma täräytti modeemiltamme tajunnan. Sunnuntaina ei ollut Facebookia kertomassa, kuka oli grillaillut, kuka chillaillut, kuka rokannut, kokannut, saunonut tai saanut vaikka vauvan.

Tunnelma oli turvallinen. Ei tarvinnut kohdata koko maailmaa aamupalapöydässä. Sanoin sen ääneen ja nautin päivästä.

Maailmalliset varjot valuivat netittömään auvolaamme maanantaina, kun Kälviä–Kokkola-bussiaikataulut piti selvitellä Matkahuollon asiakaspalvelusta – puhelimitse ja kahden euron minuuttitaksalla.

Luopuisinko sähköpostista, verkkopankista, helposta tiedonhausta, vieläkin helpommin löytyvistä makaronilaatikko-ohjeista, Youtubeen ladatuista kotivideomokailuista, Facebookista ja Matkahuollon kotisivuista selkeämmän elämän puolesta?

Oikeasti hyvä kysymys.

Rajaton maailma on ristiriitainen paikka. Kaikki on saatavilla, mutta oleminen niin tuulen kuin tiedonkin ristivedossa tekee rauhattomaksi.

Säntäily linkkien perässä aiheuttaa esimerkiksi sitä, että elämää suurempia levyjä syntyy entistä harvemmin. Bändeistä puhumattakaan.

Syy ei ole muusikoissa. Kyllä hyvää musiikkia tehdään edelleen pilvin pimein. Syy on meissä, musiikin ja sisällön kuluttajissa, jotka eivät jaksa keskittyä enää mihinkään.

Siksi rollarit, maidenit ja koko perheen brändeiksi kivettyneet metallicat viettävät eläkepäiviään stadioneilla. Uusi polvi ei ole hengittämässä nälkäisenä niskaan. Siitä on tullut pelkkä nopeasti makunsa kadottava purkka, nettiaikakauden uhri, jonka timantteihinkin suhtaudutaan pikakelaus-asenteella.

Ei siltä pohjalta pyyhitä vanhoja pieruja jalustalta.

Proge-ilta kavereiden kesken oli ohjelmassa viime syksynä. Aamuyöhön mennessä yksikään levy ei ollut käynyt soittimessa. Sen sijaan läppäri oli kiertänyt sylistä syliin ja pyörittänyt parin minuutin pätkiä Spotifysta.

Ironista, että väline ohitti sisällön ja murskasi keskittymiskykymme juuri progeillassa, joka sentään pitäisi kruunata pitkillä teoksilla ja suurin piirtein henkistymisellä.

Meininki oli toinen noin vuonna 1995, kun radionauhurin kanssa kuunneltiin Radiomafian Progeyötä. Kiire oli korkeintaan päästä syventymään nauhoituksiin. Pureskelun jälkeen useampi levykin lähti tilaukseen.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja ja muusikko, joka hommaa mieluummin vinyyleitä kirppikseltä kuin maksaa Spotifyn kuukausimaksua.