Suomen lisäksi jokamiehen oikeudet ovat voimassa myös muun muassa Ruotsissa ja Norjassa. Oikeuksien laajuus vaihtelee maittain. Suomessa oikeudet tarkoittavat sitä, että metsämarjojen poimiminen on sallittua myös silloin, kun sillä hankitaan tuloja. Toisen pihamaalle ei saa mennä esimerkiksi marjastamaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mielestä laajamittaisesta ja järjestelmällisestä poimimisesta pitäisi sopia maanomistajien kanssa. Myös MTK on kampanjoinut sen puolesta, että poiminta rajattaisiin jokamiehen oikeuksien ulkopuolelle ja olisi näin riippuvaista maanomistajan luvasta. Kuinka se sitten käytännössä toteutettaisiin? Kuinka kaupallista poimimista valvottaisiin?

Joka kesä tähän aikaan aletaan jopa kiihkoilla siitä, kuka marjoja saa poimia ja mistä. Närää tuntuvat herättävän niin ulkomaiset kuin suomalaisetkin poimijat. Ulkomailta arvioidaan tänä vuonna tulevan 3500 poimijaa, lähinnä Venäjältä ja Aasian maista. Suomalaisia marjastajia ei alan yrittäjien mukaan löydy. Selityskin on selvä: työ on raskasta ja palkka huonoa.

Ulkomaisten poimijoiden nostaminen silmätikuksi on väärä viesti. Yritykset, jotka metsämarjoja jalostavat ja myyvät, ovat suomalaisia. On myös näiden yritysten tehtävänä opastaa poimijoitaan siinä, missä menevät jokamiehen oikeuksien ja meikäläisten tapojen rajat. Toiselta puolelta maapalloa raskasta työtä tekemään värvättyjä ei kannata ainakaan kadehtia, kun 80 prosenttia sadosta jää metsään ja olisi lähes kenen tahansa haettavissa.

Jokamiehen oikeudet ovat hienoa asia ja mahdollistavat meille suomalaisille luonnossa marjastamisen, sienestämisen ja kukkien poimimisen. Voimme telttailla, onkia ja pilkkiä varsin vapaasti.

Toivottavasti kaupallisen marjastamisen pelisäännöistä pystytään sopimaan lakia muuttamatta. Jokamiehen oikeuksien menettäminen tai kaventaminen olisi menetys. Myöskään muukalaisvihamielisyyttä ei ole syytä lietsoa marjanpoiminnan varjolla.

Tiina Ojutkangas