Ensimmäiset olympialaiset Lontoossa pidettiin 1908. Ne kisat olivat myös yhdet olympiahistorian pisimmät. Kisat avattiin huhtikuussa ja päätettiin elokuussa eli kisoja ei ainakaan turhalla kiireellä ja hosumalla pilattu.

Lontoo sai vuoden 1908 kisat ”varapaikalta”. Alun perin kisat piti järjestää Roomassa, mutta Vesuviuksen purkautuminen tuotti Italialle niin suuret inhimilliset ja aineelliset menetykset, ettei siinä tilanteessa katsottu järkeväksi olympialaisten järjestämistä

Vaikka Suomi ei ollut tuolloin vielä itsenäinen valtio, osallistui edustajiamme kuitenkin kisoihin. Saldona oli viisi mitalia eli yksi kulta ja hopea sekä kolme pronssia. Kultamitalimies oli painija Verner Weckman.

Tosien kerran maailman urheileva nuoriso kokoontui olympialaisessa hengessä Lontooseen toisen maailmansodan jälkeen 1948. Lontoon piti alun perin järjestää kisat vuonna 1944, mutta sodan vuoksi olympialaiset luonnollisesti peruutettiin.

Nykyaikana Kansainvälinen olympiakomitea pyrkii kaikin voimin sivuuttamaan politiikan olympialaisista, vaikka mitäpä muuta kuin Kiinan valtapolitiikan pönkittämistä olivat esimerkiksi Pekingin olympialaiset neljä vuotta. Vuonna 1948 politiikka oli kuitenkin näkyvästi mukana. Niinpä esimerkiksi toisen maailmansodan häviäjämaita Saksaa ja Japania ei kelpuutettu osallistumaan olympialaisiin, koska niitä pidettiin maailmansodan suurimpina syntisäkkeinä.

Suomalaismenestys vuoden 1948 kisoissa oli mainio. Suomi oli kaikista osanottajamaista kuudenneksi paras 20 mitalilla. Ne koostuivat kahdeksasta kullasta, seitsemästä hopeasta ja viidestä pronssista. Kultamitaleista kaksi tosin oli taidelajien puolelta. Urheilijoiden voittamista kultamitaleista neljä tuli voimistelusta, yksi painista ja yksi yleisurheilusta.

Suomalaista olympiahistoriaa Lontoossa -48 teki Kaisa Parviainen. Hänestä tuli ensimmäinen olympialaisten yleisurheilussa mitalin voittanut suomalaisnainen. Parviaisen laji oli tietysti keihäänheitto.

Jos Suomi vielä vuonna 1948 voitiin katsoa urheilun suurvallaksi, tänään on tilanne tyystin toinen. Yhdenkin mitalin saaminen Lontoossa nyt alkavista kisoista on ihme. Suomen ainoa varteenotettava kultamitalitoivo on purjehtija Sari Multala, jota neljä vuotta sitten ei osattu edes valita kisoihin. Vähänkään urheilua seuraavat pitivät katastrofina Multalan sivuuttamista Pekingin valinnoissa. Se johtui puhtaasti olympiakomitean valmennuspäällikön Kari Niemi-Nikkolan typeryydestä tai jääräpäisyydestä.

Ajan rientoa kuvaa osuvasti myös se, että Suomen vanhassa paraatilajissa eli painissa ei ole Lontoossa kuin kaksi osanottajaa. Kovin korkealla suomalaisodotukset eivät ole yleisurheilussakaan (=keihäänheitossa).

Simo Kattilakoski