Muinaissuomalaisen pakanauskonnon itseoikeutetun isonherran, Ukko ylijumalan, mukaan nimetty luonnonvoima pelottaa vielä nykyaikanakin monia – ja vaikkei pelottaisikaan, on kuitenkin vakavasti otettava asia. Salama vavisuttaa tannertakin jo siihen tahtiin, että sähköpurkauksen kohdalle iskiessä on hengenlähtö lähellä. (Tosin hämärä muistini viestii, että rapakon takana elelee mies, johon on iskenyt salama sen seitsemän kertaa. Kuulemma mies saa runsaasti hengitystilaa tiiviissäkin väkijoukossa aina, kun ukkonen alkaa edes hiukan jyristä.)

Muinaisskandinaavit uskoivat ukkosen jyrinän johtuvan siitä, että heidän ukkosenjumalansa Thor rymisteli pitkin taivaankantta pukkien vetämissä vaunuissa. Mjölnir-vasarallaan hän sitten viskeli salamia (ei siis sitä meetvurstimaista makkaraa) maankamaralle. Suomalaiset lainasivat Ukko ylijumalalleen samanlaisia piirteitä, ja tienneväthän kaikki salamoita Olympos-vuorelta heittelevän antiikinkreikkalaisten Zeus-jumalankin.

Sanotaan, ettei salama koskaan iske samaan paikkaan kahdesti. Todellisuudessahan esimerkiksi korkeat rakennukset houkuttelevat salamoita alvariinsa luokseen. Salama kyllä harvoin iskee samaan paikkaan kahdesti peräkkäin, sillä sähköpurkauksen mahdollistava pilvien ja maan välinen jännite-ero ei kehity ennalleen hetkessä; toisaalta salamahan ei tarkkaan ottaen iske mihinkään maassa olevaan, sillä salama suuntautuu aina maasta kohti pilviä.

Vanha ja silloin tällöin uudempikin kansa väittää joskus nähneensä jopa ilmassa leijailevia pallosalamia. Tiedeyhteisö kuitenkin suhtautuu pääosin skeptisesti asiaan, sillä todistusaineistoa näistä arvaamattomista ja odottamattomista luonnonilmiöistä on vaikea saada.

Hajanaisen mietintäni päätteeksi kerron vielä jostain lukeneeni, että Tyynellämerellä on saari, jossa ukostaa niin harvoin, ettei luonnonilmiölle ole paikallisessa kielessä edes omaa sanaa.

Kirjoittaja on Nivala-lehden kesätoimittaja.

frans.saukko@nivala-lehti.fi