Paljon oli Pietarin yleisilme muuttunut siitä, kun sitä edellisen kerran v. 1990 linja-auton ikkunasta katselin. Silloin 12 vuotta sitten mentiin sieviläisten kanssa Pietarin (Leningradin) kautta Tallinnan laulujuhlille Viroon. Muistorikas matka monestakin syystä.

Viro on nyt itsenäinen ja Leningrad on Pietari.

Suomen ja Venäjän presidentit tapasivat juhannuksen aikaan. Katsoin internetin kautta, kun he palasivat jääkiekkoa. Tapaamispaikkana oli Kannaksella suomalaisittain sanottuna Rautu, jossa presidenteillä oli tilaisuus tutustua toisiinsa.

Hyvä, että maittemme ykkösketju tuntee toisensa. Luottamuksen ilmapiiri oli tärkeä. Sitä kannattaa vaalia ja varjella.

Yhteyksiä kannattaa hoitaa myös tavallisten turistien tasolla. Tämän kirjoittajalla kesän käyntikohteina olivat Pietarin Eremitaasin ohella Käkisalmi ja Konevitsan luostarisaari.

Käkisalmi ja Konevitsa ovat niminä tuttuja meille suomalaisille, vaikka nykysuomalaisista aika pieni joukko on käynyt näitä kohteita katsomassa.

Niin Käkisalmen kaupungilla kuin Laatokan saaressa sijaitsevalla Konevitsan luostarilla on oma vaiherikas historiansa. Seutu on väliin ollut kauan Venäjän vallan alla, välillä Ruotsin valtakuntaa ja jonkin aikaa myös osa Suomea. Käkisalmessa on historiallinen Korelan linna vielä olemassa. Se on alun perin rakennettu jo 1200-luvulla.

Käkisalmesta Konevitsaan on 40 km, mutta Sortanlahdesta vain 6,5 km eli reilusti alle tunnin matka.

Konevitsan saari on noin 6,5 km pitkä ja leveys pääosin alle 2 km. Saarella sijaitsevan Konevitsan luostari perusti novgorodilainen Arseni Konevitsalainen 1393. Saari siirtyi Suomelle 1920. Toisen maailmansodan aikana munkit Konevitsasta siirtyivät Sisä-Suomeen liittyen lopulta Uuden Valamon luostariveljestöön.

Saari luovutettiin Neuvostoliitolle ja luostari joutui rappiolle. Vuonna 1944 – 1990 saari oli suljettua sotilasaluetta. Siellä testattiin torpedoja. Pääsy sinne sallittiin vasta 1991. Nyt Konevitsassa toimii taas luostari. Korjattavaa riittää.

Luulenpa, että kesäkuisen matkani muistot palautuvat mieleen aina kun kuulen radiosta laulun Käkisalmen markkinoista, sen ”Väärän vitosen isä toi kotia”. Niin, tai kun kuuntelen kauniin musiikkikappaleen ”Konevitsan kirkonkellot”, joka varsinkin kanteleella soitettuna herkistää mielen.

Ilmari Luhtasela

Kirjoittaja kirjoittaa Ilmarin ikkunasta-palstalla Selänne-lehdessä