Eivät siinä auttaneet maammelaulut evätkä fläppitaulut, kun Suomi sai jenkeiltä turpiinsa.

Tuskin oli selvitty kauheasta Kanada-matsista kun vastaan tuli vieläkin hirveämpi peikko.

Tuskastuttavat alkuminuuttien piti olla vain tuskastuttavia alkuminuutteja, mutta toisin kävi.  Suomi-joukkue räpelsi ja sähelsi ja kaikki meni pieleen.

Onneksi olin jo kotiutunut kisoista, ja sain parkua yksikseni  mökkisohvalla.

Tuli ihan 6-5-olo. Ai tämmöiseltäkö se tuntui, kun Ruotsi rökitti Suomen? Se hirvittävä nöyryytys.

Tämmöiseltäkö tuntui paniikki siitä, kun mikään ei onnistu, kun järkyttävä puutuminen leviää koko joukkueeseen?

Jotenkin sitä uskoi, että 6-5-turmio ei enää kultakiekkoilijoihin iskeä. Kyllä vaan voi. Taitavatkin pelaajat rämpivät kuin mummot suolla.

Tämäniltaisessa ottelussa Kazakstania vastaan on puntarissa Suomen pelikunnia. Nyt pitää näyttää, mistä ollaan kotoisin, vai ollaanko mistään.

Päävalmentaja Jukka Jalonen laskee paljon Mikko Koivun varaan. Joukkueen kipparin perässä Suomi nousee tai kaatuu.

Koivulla on edessään julma urakka: Miten saada kuutamolla huitelevat tähdet takaisin paikoilleen?

Nyt olisi jo kiire. Muuten andromeda uhkaa.

Jotain puuttuu, kun Antero Mertaranta ei olekaan huutamassa korvan juuressa täällä MM-kiekkokatsomossa.

Huomaankin alkavani selostaa pelitapahtumia itse.

- Peli aaltoilee puolelta toiselle, kerron itselleni, kun Valko-Venäjä ja Kazakstan kohtaavat jäällä.

- Joukkue ei nyt pääse millään pois omalta puolustusalueeltaan, panen merkille.

- Kiekko katsomon puolelle, huomautan.

-  Peli on saanutkin yllättäen uutta virtaa, ilahdun.

Mainitsen, että Kazakstanin maalivahti pitää joukkuetta pystyssä. Totean silti huolestuneena, että kumpikaan joukkue ei saa peliään toimimaan.

- Liian paljon harhasyöttöjä -  ja sitten pitkä päätyyn.

Välillä heittäydyn nostalgian aaltoihin.

- Harlamov-Petrov-Mihailov, lausun huvikseni kuunnellen, miltä Neuvostoliiton legendaarisen punakonetrion nimi kuulostaa vuonna 2012. On siinä edelleen säihkettä.

- Marjamäki! Mononen! Ketola! riemuitsen lisää. Säihkettä siinäkin, toki!

Pelin kaksi viimeistä minuuttia alkavat. Sen sanoo kuuluttaja, ja sen toistan minäkin. Sitten se loppui.

Ei tästä höpinästä ihan vara-Mertarannaksi ole.

Aamun Helsingin Sanomista luen jutun Venäjän suurlähetystön Dmitri Suvrovista, jonka Mertaranta-imitaatiot riemastuttavat netissä. Riemukas rällästys löytyy Youtubesta hakusanoilla Mertaranta Dmitri.

Aamun lehdissä oli toinenkin uutinen: legendaarinen Tappara-pakki Pekka Marjamäki on menehtynyt sydänkohtaukseen.

Täällä MM-kisoissa vaikuttaa tietynlainen ihmisryhmä, jota nimitetään urheilutoimittajiksi.

Sillä on tietyt käyttäytymissäännöt. Pitää olla cool, esiintyä pidättyvästi ja harjoittaa kyynistä ajattelua.

Otteluita pitää seurata otsa rypyssä,  naamalla kyllästynyt, mieluimmin vähän poissaoleva ilme.

Kisoissahan ollaan vain töissä, raportoimassa pelien kulkua. Ei tänne tulla riehumaan eikä kannattamaan joukkueita. Objektiivinen tiedonvälitys ei salli hurmahenkisyyttä, ei innostuksen paloa eikä ainakaan naurettavan naiivia elehdintää.

Toisin käyttäytyvä herättää pahennusta, rikkoo rintaman ja pettää porukan.

Minä sen kuitenkin tein. Tohdin nostaa kädet kohti areenan kattoa ja huutaa hurraata yhdessä 12 788 katsojan kanssa, kun Suomi teki Sveitsiä vastaan kolmannen maalin.

Vaan tunsinpa närkästyneen naputuksen olkapäässäni. Ylemmältä tasanteelta mulkoili kollega naama vääränä.

En erottanut metelin seasta tarkkoja sanoja mutta ymmärsin viestin. Että minun olisi syytä pitää suuni kiinni ja painua huitomaan katsomon puolelle, sillä tämä on ”press-center”.

Ahaa.

Mistäs kaukaa tämä herra on? Kysyin sitä kohteliaasti, mutta mies ei ollut kuulevinaan. Ehdin kuitenkin nähdä hänen henkilökortistaan sanan RUSSIA ennen kuin hän sujautti sen takkinsa alle piiloon.

Suomen seuraavan maalin tuuletin vieläkin riehakkaammin.

Sovitin naamalleni aurinkoisimman hymyni, käännyin ympäri ja tiedustelin hunajaisesti, onko hänelle ongelma ”if I am happy!” Mies kohautteli harteitaan ja tuijotti muualle.

Erän lopussa olisin ottanut äijän vielä kerran puhutteluun, mutta hän ehti häipyä paikalta.

Että venäläinen tulee sitten ilmoittamaan tänne Suomeen, miten suomalaisen tulisi käyttäytyä. Ei se nyt ihan niin mene.

Taidanpa ottaa torven mukaan Suomi-Ranska-otteluun.

Raitiovaunusta kuuluu kova metakka jo ennen kuin ovet aukeavat.

Viimeinen raitiovaunu jääkiekon MM-areenalta kohti keskustaa on lastattu sveitsiläisillä, jotka matkaavat hotelliin hävityn Suomi-ottelun jälkeen.

Vaan ei ole alppimaalaisilla vähääkään surua punaisissa puseroissaan. Ratikka raikuu laulusta, naurusta ja kovaäänisestä puheenpulinasta, kun se lähtee kolisemaan halki pimeän Helsingin.

Tv:stä tuttu suomalainen julkkiskokki on aika heiluvassa kunnossa ja yrittää saada aikaan keskustelua, mutta ei saa vastakaikua.

- Yksikaksiyksikaksi, joku keksii laskea suomeksi. Pian kaikki alkavat nauraen hokea samaa. Kurkkuäänien seassa suomi naksahtelee hassusti.

Tunnen olevani raitiovaunun ainoa suomalainen, mutta se ei tunnu mitenkään häiritselvältä. Joku tunkee ohitseni ratikan takaosaan, sanoo ensin "sori" ja sitten "khitos".

Mies punaisissa aurinkolaseissa kaivaa esiin alppitorven ja töristää siihen yön viimeiset serenadit keikuttelevassa raitiovaunussa.

Hesperianpuistossa koko remmi poistuu peräkanaa ja katoaa sisälle hotellin ovesta.

 Tänään ei taida irrota jatkoja.

.

Jääkiekkoliitto joutui nöyrtymään kansan painostuksen edessä ja laskemaan lippujen hintoja Ruotsin tavoin.

Tänään aamulla myyntiin tuli alennettuja lippuja, jotka raavittiin käsistä.

Ale-myynti koski Leijonien otteluita Ranskaa (10.5.) ja Kazakstania (14.5.) vastaan. Neljän lipun paketti maksoi nyt 195 tai 155 euroa.

Liiton puheenjohtaja Kalervo Kummola ei suostu pyytelemään anteeksi, mutta myönsi sunnuntaina Arto Nybergille, että on tehty "hinnoitteluvirhe" ja oltu "pikkuisen ehkä sokeita".

Kummola kuitenkin valitti,  että nyt joudutaan "pikkusen tinkimään voittomarginaalista, koska kulut ovat nousseet hirveästi".

Voi voi.

No niin, Ruotsi teki sen jo.

Se laski MM-jääkiekko-otteluiden hintoja lähes 70 prosenttia. Ruotsissa uskallettiin tunnustaa tosiasiat ja reagoida niihin oitis.

-  Meillä on yksi hienoimmista brändeista suojeltavana ja sen takia olemme halukkaita tarjoamaan kaikille kannattajilla mahdollisuuden nauttia peleistä, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja perusteli päätöstä Ilta-Sanomien mukaan.

Lopullinen niitti oli supertähti Henrik Zetterbergin nostama meteli. Globen-hallissa oli avausottelussa alle 8000 katsojaa.

Herätys, Kalervo Kummola!

Mekin odotamme reippaita toimia! Hinnat alas ja heti!

Piina, paine, PANIIKKI ja kauheat lipunhinnat. Kestääkö Leijona vai tuleeko turpiin?

On se kuulkaa niin, että henkeä saa pidätellä vielä moneen kertaan ennen kuin nämä MM-hulabalot on käyty. Välillä varmaan tulee parkukin.

Vielä torstaina kiekkokansa vasta odotteli herätystä. Aamujunassakaan ei näkynyt yhtään potentiaalista lätkäfania. Vasta Tampereella kyytiin nousi mieskolmikko, joka oli virittäytymässä kisatunnelmaan. Ääni tuppasi kohoamaan jo puoliltapäivin, wc-käynnit vilkastuivat ja hekotus alkoi kaikua laajalle.

Varmistuksen herrojen määränpäästä sai yhden sankarin selkäpuolelta: perstaskussa sojotti pieni Suomen lippu.

Areenalla kolmikkoa ei vielä torstaina näkynyt. Meno oli muutenkin vaisua. Käytävillä palloili mediaa harvakseltaan, ja ravintolat ammottivat tyhjinä. Akkreditointi sujuikin jonojen puutteen ansiosta kuin tanssi, ja hymyä riitti tiskin molemmin puolin.

Ystävällinen kisaneitonen oli valmis antamaan toisenkin mediarepun silkasta palvelemisen ilosta. Jylhän näköiseltä vartijaltakin irtosi käytävällä hortoilleelle kohteliaaksi takoitettu  kädenheilautus: "Tuonne päin!"

Medialle tarkoitettuun lokeroon päästäkseen joutuu kiertämään koko hela Areenan puikkelehtimalla autojen ja isojen puukonttien välistä jonnekin takaovelle. Kipuaminen kolmanteen kerrokseen palkittiin: kyllä täältä korkeuksista kelpaa kiljua Suomelle.

Jaana Ala-Korpi