Miten pärjään mun C:llä, ymmärtääkö mua kukaan? Kyllä oli jäinen olo kun astuin COU:n ovesta sisään ja piti puhua englantia. Onneksi olin valinnut ensimmäisen päivän asusteeksi shortsit niin kaikki luulivat mua turistiksi, ei tarvinnut osatakaan vielä mitään kun pystyin tekeytymään vain mykäksi. Miten sitten suhtautua muita kulttuureja kohtaan ja varsinkin kun kyseessä ei vain ole se yksi?

Nepal, Pakistan, Valko-Venäjä ja Puola, kuinka suhtaudun noin moneen kulttuuriin oikealla tavalla? Ensimmäisten viikkojen aikana huomasin että huumori ja avoimuus toimivat aina. Ihmisen tullessa uuteen maahan tuntuu että hyväksyminen uuteen kulttuuriin on iso asia. Vähän kuin suomalainen yrittää vyölaukullaan ja aurinkorasvakerroksellaan mukautua etelän lomakohteiden kaduille. Ei hyväksymisen tarvi olla mitään virallista, siihen riittää pelkästään hymy, katse tai tervehdys. Pienet teot muuttuvat ajan myötä suuriksi ystäviksi. Englannin kielellä opiskelussa ei niinkään ole kyse toisen kielen puhumisesta vaan omasta avoimuudesta ja siitä, pystyykö avaamaan päänsä uusille kulttuureille ja toimimaan toisesta kulttuurista olevan opiskelijan kanssa.

Jo kuudeskymmeneskuudes kerta kun käytän neljä tuntia päivästäni matkustamiseen. Yhteensä oon kuluttanut lukuvuoden aikana 268 tuntia pelkkään matkustamiseen. Miksi Kokkola? Miksi ei Tampere, Lahti, Helsinki ja muut lähempänä olevat? Mummo itki kun ilmoitin että opiskelut alkavat Kokkolassa, äiti totesi että "on se hyvä sunkin lähtee kotoa". Valitsinko Kokkolan vain siksi että saan matkustaa vai siksi että haluan kauas kotoa? Miksi sitten käyn pari kertaa kuussa kotona hakemassa äidin kaapista ruokaa ja mummon rahapussista rahaa? No, tietysti oma lehmä ojassa ruoan ja rahan suhteen. Kokkolaan muuttaminen oli kyllä taktinen peliliike, pääsy mahdollisemman kauas kotoa ja kauas äidin siivousvuoroista (joista toisaalta kiitollinen, osaanpa käyttää imuria). Kyllä alkoi puulta maistua oma kunta ja sen sakki. Tosin huomasin että niin se Suomikin on yhtä pientä piiriä joka kulman takaa tulee tuttuja vastaan.
 

Nyt kun melkein viimeisiä viikkoja viedään täällä Kokkolassa, on tullut huomattua ettei täällä Kokkolassa mitään vikaa ole opiskella tai asua. Porukka on täällä lepposta ja humoristista kansaa, eli suomalaisia nää kokkolalaisetkin. Edelleenkään en osaa vastata ihmisten kysellessä miksi valitsin Kokkolan. En osaa vastata kysymyksiini miksi valitsin Kokkolan ja oliko syy sitten etäisyys tai matkustaminen. Lukuvuoden aikana kaikki on ikäänkuin loksahtanut paikoilleen. Vaikka ehkä omaa suuntautumisalaa ei ole löytynyt Kokkolasta, on taas pohjalaisuus uponnut pirkanmaalaiseen aika hyvin, niin se vaan on pakko myöntää. Vaikka Tampereen sakki on humoristista porukkaa, on pohjalaiset sitäkin hupaisampaa.

Saa nähdä onkohan enää naamaansa näyttäminen kotikonnuilla tämän julkaisun jälkeen.

Eetu-Pekka Kouhia,

Copsan hallituksen jäsen, tapahtumavastaava