Suomi seisahtuu kesä-heinäkuun ajaksi. Lomailevan kansan leipä ja sirkushuvit olisivat tuolloin suuressa vaarassa ilman yhteiskuntamme todellista kantavaa voimaa, opiskelijoita.

Opiskelijat ovat Suomena ainoa ihmisryhmä, joka ottaa vastaan lyhyitä pätkätöitä naurettavan pienellä palkalla parhaimpana aikana vuodesta. Vai moniko teistä työn raskaan raatajista suostuisi viettämään vuoden ainoat hellepäivät roskia keräämässä, vaippoja vaihtamassa tai kukkapenkkejä hoitamassa kuuden euron ruhtinaallisella palkalla?

Suomen opintotukijärjestelmä yksin mahdollistaa kesäloman suurimmalle osalle kansaa. Tämä on kiistämätön fakta. Opintotukihan on nykyään sen verran pieni, että makaronitkin pitää kalastaa alelaarista. Hyvä niin, sillä se pakottaa meidät opiskelijat kesällä töihin.  On tienattava rahaa talvivarastoon, jotta vältetään liiallinen opintolaina seuraavana vuotena.  Mielestäni tämä on oiva työkalu kasvattamaan työmoraalia ja toisaalta myöskin pakote ottamaan minkä tahansa tarjolla olevan työn vastaan. Vaikka sitten sillä kuuden euron tuntipalkalla. Tällä tavoin opiskelijat saavat pakon sanelemana korvaamatonta kokemusta monenlaisista töistä.

Se, mikä minua tässä asiassa harmittaa on se, että liian usein kesätyöntekijöitä pidetään alhaisessa arvossa. Jotkut  jopa puhuvat, ettei nykynuorisosta ole työntekijöiksi. No siihen sen enempää kantaa ottamatta voin todeta, että itsepä olette meidät kasvattaneet.

Kun vietät kesälomaasi puiston laitamilla ja näet hikoilevan teinin siivoavan, rakentavan, myyvän jäätelöä tai tekevän mitä tahansa työtä, älä vahingoissakaan mene moittimaan tätä tekstaripalstalle. Kävele ennemmin hänen luokseen ja kiitä häntä kesälomastasi, hänhän sen on mahdollistanut.

Pekka Pudas,

sosionomiopiskelija