Elämä on kuin opiskelu. Jokainen luulee tietävänsä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Loppujen lopuksi suurin osa meistä kuitenkin jossain vaiheessa joutuu toteamaan, ettei oma luulo osoittautunutkaan tiedon väärtiksi.

Elämässä ja opiskelussa epävarmuus on yksinkertainen fakta. Muuttujat ovat suuria, eivätkä omat mahdollisuudet vaikuttaa niihin ole kovinkaan kummoisia. Työmarkkinatilanteet eri aloilla saattavat muuttua yllättävän nopeasti, mikä johtaa siihen, että tämän päivän opiskelija joutuu opettelemaan myös oppimista ja joustavuutta. No, onhan näitä poikkeuksiakin olemassa. Esimerkiksi lentokapteeniksi opiskeleva henkilö harvemmin ajautuu kaupan kassalle töihin, sillä kysynnän ja tarjonnan välinen suhde on onnistuttu pitämään hyvänä ja selkeä työnkuva takaa osaltaan helpon työllistymisen opiskelujen päättymisen jälkeen.

Itse opiskelen sosionomiksi ja tarkoitus olisi valmistua reilun vuoden kuluttua. Koulutusohjelma ja tulevat työelämän mahdollisuudet ovat laajat, sillä koulutus antaa valmiuksia moniin eri töihin. Tilanne on toisaalta positiivinen; mahdollisuuksien ollessa suuria, ovat rajoitukset verrattaen pieniä. Kuitenkin epävarmuus kalvaa pientä mieltäni, sillä en osaa tässä vaiheessa ajatella, minkälaiseen työhön haluaisin opiskeluni päättyessä. Toisinaan luulen tietäväni, mihin työhön valmistun, toisinaan tiedän luuloni vääräksi.

Opiskelun autuus on siinä, ettei minun vielä tarvitse tietääkään. Minulla on vuosi aikaa päättää, mihin haluan työllistyä. On opittava näkemään laajat mahdollisuudet etuna, vaikka välillä ne tuntuvat sekoittavan tehokkaasti kuuppaani. Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen, että luuloni ja uskomukseni elämän ja opiskelun päättymisen jälkeisestä ajasta pysyvät piilossa niin kauan kuin elän tai opiskelen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Pekka Pudas, sosionomiopiskelija