Samalla tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun peruskoulu-uudistus käynnistyi. Uudistukseen liittyneitä epäilyjä kuvaa muun muassa se, että kokeilu alkoi Lapista. Asteittain etelään päin valuneilla laajennuksilla haluttiin varmistua, ettei etelän väestökeskuksissa jouduta ottamaan epävarmaa hyppyä tuntemattomaan.

Uudistuksen tavoitteet olivat ajan hengen mukaisia. Peruskoulu halusi tarjota kaikille lapsille entistä tasa-arvoisemmat lähtökohdat vanhempien varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Se toi kaikki oppilaat samaan luokkaan, yksilöiden oppimishalukkuutta tai lahjakkuuden lajeja erittelemättä.

Paljossa se on onnistunutkin. Koulutus on tarjonnut vuosikymmenien aikana suomalaisille merkittävän mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Väylien avautuminen alkoi tosin jo ennen peruskoulu-uudistusta kunnallisten keskikoulujen aikana. Peruskoulu vahvisti entisestään kehitystä.

Perinteinen ihanteellinen ajatus kaiken kansan sivistämisestä epäilemättä vaikutti siihen, että peruskoulusta tuli sangen tietopainotteinen. Toki sivistys on juuri niin moniulotteinen ja vaikeasti määriteltävä käsite kuin professori Laura Kolbe kuvaili Keskipohjanmaassa (12.8.). Tieto on vain sen yksi ulottuvuus. 1970-luvun ilmastossa joka tapauksessa riitti uskoa siihen, että kaikki voivat oppia kaikkea ainakin tiettyyn rajaan asti.

Peruskoulun kehitys liittyy läheisesti hyvinvointivaltion rakentamiseen. Molemmissa on päästy pitkälle, vaikka uusi vuosituhat on paljastanut myös ongelmia ja tuonut takapakkiakin. Etumatka etenkin köyhiin ja monella tavalla kehittymättömiin maihin on kuitenkin niin pitkä, että kansainvälisissä koulutus- ja hyvinvointivertailuissa Suomi pärjää. Peruskoululaisten oppimistulokset ovat olleet Pisa-vertailuissa jonkinlainen kansallinen ylpeydenaihe.

Varmaa kuitenkin on, että niin peruskoulu kuin monet muutkin asiat ehtivät muuttua suuresti ennen kuin nyt koulunsa aloittavan ikäluokan pisimmälle opiskelevat ovat maisterivaiheessa. Vaikka ylevät kasvatustavoitteet pysyisivät – hieman muotoaan muuttaneina – voimassa, opettajan arkisessa työssä korostuu realismi. Koulujen välisten erojen sanotaan kasvaneen. Vielä vakavampaa on uudenlaista luokkajakoa ilmentävä repeämä lasten kotitaustoissa. Sellaista koulutusjärjestelmää ei ole olemassakaan, että se kykenisi huolehtimaan myös kaikista vanhemmille kuuluvista kasvatustehtävistä ja korvaamaan lapselle puuttuvan huolenpidon.

Opetussuunnitelmia hienosäädetään lähivuosina. Toivottavasti tästä on apua konkreettisimman tavoitteen toteuttamisessa, siinä että koko ikäluokka kykenisi suoriutumaan peruskoulusta. Ei sekään takaa vahvaa pohjaa työmarkkinoille, mutta pitää sentään ovia avoimina.

Jälleen on myös virinnyt keskustelua 9-vuotisen oppivelvollisuuden pidentämisestä kolmella vuodella. Se tarkoittaisi, että tulevaisuudessa oppivelvollisuus sisältäisi peruskoulun lisäksi lukion tai ammattikoulun opinnot.

Tämän päivän ekaluokkalaiset kenties etenevät työelämään ja jatko-opintoihin tämän pitemmän kaavan mukaan.