Merja Nevalainen

1990-luvulla on julkaistu Vartion päiväkirjat ja muistiin merkintöjä, joissa on mukana myös Vartion kirjoittamia kirjeitä. Nyt ilmestynyt elämäkerta nojaa päiväkirjoihin etenkin nuoruuden osalta, ja myöhemmän elämän osalta aviomiehen Paavo Haavikon muistelmiin. Kirjoittajalla on kuitenkin ollut käytössään varsin laajasti myös muuta monipuolista aineistoa, kuten kirjeitä, Vartion aiemmin tuntemattomat jälkeen jääneet paperit ja lähipiirin haastatteluja. Elämäkerta tuo myös aikuisen kirjailijan ja hänen karismaattisen ja vangitsevan luonteensa eläväksi ja läsnä olevaksi. Teos tuo esiin tapahtumien ja elämänvaiheiden taustaa, se tekee yhteydet näkyviksi ja tuntuu tavoittaneen myös kulloisenkin ajan henkeä. Ruuska kirjoittaa sujuvasti ja lähestyy Vartion henkilöä kyllä kunnioittaen ja ihaillenkin, mutta ilman henkilöpalvontaa. Esiin tulee myös ristiriitoja, vaikeuksia ja Vartion luonteen ikäviä puolia.

Villi ja herkkä

Vartion nuorena opiskelijana nopeasti solmima avioliitto vanhemman Valter Vartion kanssa päättyy 50-luvun alkupuolella eroon, kun Marja-Liisa tutustuu ja rakastuu itseään nuorempaan Paavo Haavikkoon. Kirjailijoiden avioliitto kulkee kahden lapsen, kirjoitus- ja ansiotöiden sekä sairauksien lomassa. Marja-Liisa vanhenee nopeasti ja vetäytyy osin kirjallisista piireistä terveyden pettäessä ja kiihkeän elämänrytmin kuluttamana. Puolisoiden yhteys kuitenkin säilyy Vartion varhaiseen kuolemaan saakka, ja he ovat toisilleen tärkeä kirjallinen tuki.

Vartion lyriikka on runsasta ja aistillista, kuvallisesti rikasta ja nousee usein luonnonkuvista. Tunnetumpi proosa on taas niukan ja tiukan kerronnan, sekä henkilöiden mielenliikkeiden kuvauksen taituruutta. ”Monien hämmästykseksi pursuileva runoilija ja ilmiömäinen kertoja panee itselleen suitset ryhtyessään prosaistiksi.” Ruuska korostaa myös sitä, kuinka ”Marja-Liisa Vartio oli aikaansa edellä” kuvatessaan jälleenrakennuksen aikaa ja suomalaisen yhteiskunnan ja todellisuuden murrosvaihetta, ja ”uudistaa Maria Jotunin tavoin suomalaisen proosan naiskuvausta”. Jos hän ei olisi kuollut kesken elämää, kunnianhimoinen ja paneutuva ote kirjoittamiseen olisi tuottanut varmastikin lisää merkittäviä teoksia.

Ruuskan kirjoittama elämäkerta etenee elämänvaiheittain kronologisesti, mutta myös temaattisesti ja asioiden yhteyksiä valottavasti. Teos sisältää paljon yksityiskohtia ja tekijä tuntee kohteensa verrattain hyvin. Tärkeänä ja kiinnostavana osana teosta on Vartion kasvu kirjailijuuteen, ja hänen teoksiaan ja niiden syntyä valottavat analyysit. Lukijalle, joka ei vielä tunne Vartion teoksia tai tiedä hänen elämästään, teos on varmasti vielä rikkaampi, mutta myös aiheen tunteville elämänmakuinen, kiinnostava ja tuo paljon uutta esiin.