Juuri tähän hetkeen kirkkovuodessa kuuluu virsikirjan yksi lauletuimmista virsistä: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen eli virsi 571. Tunnen sen myös Suvivirren nimellä. Herkästi virren tekijä kuvaa luonnossa havaitsemiaan asioita ja kokee ne Jumalan antamiksi lahjoiksi. Seikka, jota aina ihmettelen, löytyy oikeastaan virren sanoja ennen ja niiden jälkeen. Virren sävelmä ja sanat ovat nähneet päivänvalon länsinaapurissa Ruotsissa sellaisena aikana, joka ainakin Suomen puolella tunnetaan suuren nälänhädän ja isovihan (eli Ruotsin ja Venäjän välisen sodan aikana vuosina 1700 - 1721) aikana. Jumala toimii myös sellaisissa olosuhteissa, joissa me ihmiset näemme vain inhimillistä kärsimystä ja kaaosta.

Tuohon Suvivirteen liittyy pari muistoa. Edellisessä asuinpaikassani naapurin tyttö oli nimeltään Suvi. Muistan miten hän nolostui, kun - ainakin keväisin - puhuttelin häntä nimellä ”Suvi suloinen”. Jotenkin väitin ja perustelin käytöstäni sillä, että se johtui tuosta virrestä ja siitä, kuinka se soi päässäni juuri kevään koulukirkkojen aikaan. Ajattelemattomuudessani toimin aika lapsellisesti. Aina omasta mielestä hyvä juttu tai sutkautus ei toisen mielestä istu ollenkaan yhteyteensä. Tajuamatta saatan pahoittaa toisen mielen ja aiheuttaa hänelle ikävän olon.

Samaisessa paikassa oli vietetty sunnuntain messu. Juuri edellisenä päivänä koulut olivat päättyneet. Olin kirkon ovella hyvästelemässä seurakuntalaisia. Seurakunnan luottamushenkilö saapui tuohtuneena luokseni. Hänen harmistuksensa aihe oli se, ettei messussa laulettu juuri tätä Suvivirttä. Selitykseksi ei ihan riittänyt se, että jumalanpalvelusten kirja ohjasi sinä sunnuntaina valintaa toiseen suuntaan. Joskus pahoitan mieleni syyttä suotta pikkuasian takia. Hurjan paljon vie omaa elämän energiaa se, että saada oman tahtoni läpi jossain pikkuasiassa. Senhän voisi hoitaa myös paljon helpommin.

Haastan sinut lukemaan, laulamaan tätä Suvivirttä ja miettimään ja kuulemaan sen säveliä, sanoja ja niiden sanomaa. Mihin se sinua ohjaa?

pappi Kokkolan suomalaisesta

seurakunnasta, juuri nyt vuosilomalla.