Hannu Björkbacka

KOKKOLA

Orfeus. Ohjaus Petri Lappalainen. Esiintyjät Anders Lillhonga, Satu Lankinen, Marko Linna, Heidi Yli-Luoma, Julia Gauffin, Jari Avikainen, Niina Rintala. Musiikki Ilkka Hänninen. Ensi-ilta 7.4. Teatteri Iltatähti.

Orfeus ja kumppaninsa Eurydike ovat universumin tutkijoita, jotka kohtaavat kiehtovan Maa-planeetan. Aluksen tietokone välittää kohteesta videokatsauksia. Maassa kerätään turhaa tavaraa, siellä riehuvat sotilaat, muotimissit marssivat catwalkilla ja aggressiiviset kuntosalijumppaajat ovat ikuinen uhka: ”Ja sauvat mukaan!”

Uteliaisuus on herätetty. Avaruusparatiisin rauhassa uneliaaksi ikävystynyt Eurydike sukkuloi vieraisille. Mutta nainen joutuukin vangiksi Maahan, josta on kehittynyt yhdistelmä Metropolista ja Apinoiden planeettaa.

Iron Sky -filmin miljoonia ei kaivata luomaan pätevää tieteistunnelmaa. Sukkula rakennetaan tanssijain vartaloista ja vilkkuvaloista. Ainoa lavaste muistuttaa Avaruusseikkailu 2001:n HAL-tietokonetta. Se seisoo mystisenä kuin saman filmin musta paasi. Fasistista järjestystä ilmentävät kädet, jotka pyörivät hakaristimäisenä rataskuviona.

Kuluttamista kritisoidaan ihmisapinoiden keräämällä krääsällä, joka usein on paitsi tarpeetonta myös rumaa. Vanhan C-kasetin purkautuvaa nauhaa käytetään ilmeikkäästi. Arjen pakkotahtista toistoa tulkitaan kuin Chaplinin Nykyajan liukuhihnajaksossa.

Orfeuksen tarinan tanssittu versio päättyy onnellisesti rakastavaisten yhdistämiseen. Teos painottaakin iloa ja vieraan kohtaamista, kenties Pikku Prinssin hengessä: ”Jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme.”

Esittäjien nais- ja miesjoukko on monimuotoinen kattaus, joka venyy luonnikkaasti mielikuvituksellisen kertomuksen nopeasti leikkaaviin vastakohta-asetelmiin. Erityismaininta täytyy antaa esityksen keveydelle. Tanssijat ovat kaikki myös koomikoita, joiden tyylittelyn ja tyypittelyn rentous virkistää mieltä.

Katsoja ei väsy eikä ikävysty, sillä parissakymmenessä kohtauksessa riittää vaihtelua. Tiivistämisen varaakin löytyisi ja lopun koin töksähtävänä. Yllättävä Happy End kaipaisi enemmän ilmaa siipiensä alle juuri päättyneen raskaan painajaisjakson jälkeen.

Teatteri Iltatähti soveltuu intiimiin tanssiesitykseen. Yleisö pääsee lähelle näkemään myös kasvot, joiden ilmeet ovat yhtä tärkeitä kuin raajojen liikkeet. Myös kädet Lappalainen nostaa koreografiassaan esiin yhtenä johtoteemana.

Kädet voivat hyväillä tai vahingoittaa. Niiden voimalla apinakuningas vangitsee ja orjuuttaa. Orfeuksessa kädet(kin) tanssivat yhteisymmärryksen merkiksi. Käsillä veistetään aineettomasta muotoja ja tehdään ne näkyviksi. Kädet ovat väline, jolla tutkia ja löytää. Orfeus käyttää käsiä luotaimena avaruudessa päästääkseen oikealle taajuudelle Eurydikeä etsiessään.

Ilkka Hännisen moneksi muuntuva musiikki on elävä osa esitystä teknohurinoista teollisuusrockiin ja kimmeltävään akustiseen kitarointiin. Kimmo Klemolan tietokonepuheessa inhimillisen äänen täsmälliseksi leikelty vaikutelma on hienostunut efekti.